sunnuntai 16. joulukuuta 2007

Jäätä

Jatketaan edellistä vielä sen verran, että keskiviikkona oltiin koko erasmus-gängin voimin luistelemassa tuohon keskustaan kyhätyllä tekojääradalla. Tuntui pitkästä aikaa hirmusen mukavalta päästä jäälle. No ehkä oma osansa oli myös sillä, että päästiin Juhan kanssa briljeeraamaan luistelutaidolla. Kumpikin on kumminkin useamman vuoden jahdannut sitä mustaa kumilätkää kaukalossa, niin totuudenmukaisesti voi sanoa että kumpikin pysyy aikasen tukevati pystyssä hokkareilla. Ja kun muut kaverit täällä olivat lähinnä ensimmäistä tai toista kertaa luistimilla, niin onhan se ero aika selkeä... Tuntuupas kivalta kehua itseään ihan julkisesti. :D ehkä sitä on oppinu täällä olemaan ylpeä itestään? No ei se väärinkään ole, on suomalaiset kuitenkin aika hyviä kaikessa mitä ne tekee... Kattokaa vaikka PISA:n tulokset tai keskustelkaa niiden ulkomaalaisten kanssa, jotka tietää Suomesta muutakin kuin Nokian. Tulee pelkästään positiivista ja lähinnä ihailevaa kommenttia.

-tommi-

Vähiin menee

Näyttää täälläkin säät kylmenevän. Sateesta ei enää ole ollu tietoakaan vähään aikaan, mutta maa on sen sijaan kuurassa ainakin aamutuimaan. Se on hyvä alkaa tottuttelemaan tähän kylmempään lämpötilaan, kun kotona se talvi kuitenkin kohta alkaa... Olisi kait jo pitänyt, mutta eipä kuulemma ole näkynyt. Muutenkin alkaa kotiinpaluu jo häämöttää. Eilen illalla laskin, että enää alle 100 tuntia ja ollaan Suomessa. Mitenkään en sitä odota mutta... Yritän tässä samalla palauttaa itseäni oikealle aikavyöhykkeelle, kun koko syksy meni taas käytännössä valvoessa 3-4 asti ja nukkuessa puolille päiville tai yli. No tänäänkin heräsin jo täkäläisittäin kahdeksalta, eli Suomen yhdeksältä. Jos tää nyt tästä alkais normalisoitumaan.

Kämppääkin olen jo pikkuhiljaan alkanut siivoilemaan ja tuhosin papereita yms. tavaraa, jota en ole kotiin raahaamassa. Seuraava case voisi olla vaikka shortsien yms. kesäkaman pakkaaminen vaatekaapista. Tuskin mä niitä enää täällä tarvin.

Kämpänluovutus menee niinkuin jossain edellisissä teksteissä selitin, eli voin antaa avaimet tarkastajalle ja ks. tarkastaja tulee tiistaina klo 11.00. Eli homma menee paremmin kuin hyvin. Mulla on siinä sitten koko päivä aikaa hipsiä Schipholen kautta hotelliin.

pistetää nyt vielä muutama kartta ni tiedätte missä mä oon pyöriny:

asu(i)n
Näytä suurempi kartta
tuola

laitos on
Näytä suurempi kartta
tuola

(mainitaan nyt vielä että karttojen zoomit on siinä vasemmassa yläkulmassa)

-tommi-

perjantai 7. joulukuuta 2007

Kosteaa touhua

Maanantai oli taas melkoinen päivä. Kun aamulla avaa verhot, niin vettä tulee kuin sieltä kuuluisasta Esterin takapuolesta. Mistä lie Esteri moisen maineen saanut? Tolkuton vesisade ei nyt täällä ole mikään ylläri, vaikka se yllättäen saattaa tullakin. Nyt täällä on kuitenkin tullut vettä lähes yhtäjaksoisesti maanantai-aamusta lähtien ja allekirjoittaneella alkaa olla hermo enemmän tai vähemmän kireänä kun kuivaa kohtaa saa vaatteista hakemalla hakea pienenkin ulkoilun jälkeen. Sade tosiaan voi alkaa ihan milloin vain, vaikka taivas näyttäisi lähes selkeältä. Joskus kun vaan on pakko lähteä hoitamaan jotain asiaa tiettynä hetkenä satoi tai paistoi, niin täällä useinmiten satoi. Elikkäs päätin koittaa onnnea kuin kolikkopokerissa konsanaan, ja ampaisin fillarilla keskustaan ostamaan junalipun Enschedestä lentokentälle. Tuntu muuten uskomattoman hyvältä, kun kotiinpaluu alkaa pikkuhiljaa konkretisoitumaan enemmän ja enemmän. Onhan täällä ollut mahtavaa aikaa ja kokemusta on karttunut yms, mutta silti ei kyllä kotiinpaluukaan haittaa yhtään. Samalla kävin kyselemässä ABN Amrosta, että millainen prosessi tilinsulkeminen on ja vastaus oli että helppo. Noniin, hetken taas päässä otti kierroksia, että oliko tää vastaus taas kahdeksan kilometrin polkemisen arvoinen? Mutta pitihän se nyt kysyä, että tarvitseeko varata aika vai mitä ihmettä? Ainoa vaatimus oli, että tilin tulee olla tyhjä kun se suljetaan. Illalla tarkastin saldon nettipankista ja se osoitti niinkin huikeaa summaa kuin 3,72€ :D hyvin on tullu tänne siirretyt rahat käytettyä. Lykkäsin ne kumminkin EU-maksulla takaisin Suomeen ja paikallisen tilin pitäisi olla lähipäivinä tyhjä. Elikkäs ensi viikolla tilinsulkuhommiin. Tuntuu hyvältä katkoa näitä juridisia ja institutionaalisia siteitä tähän maahan ja alkaa taas touhuamaan suomalaisten systeemien kanssa. Sitäkin ehdin jo miettiä, että mahtaa olla kummaa kun kotiinpalatessa voi asiat hoitaa taas ihan suomeksi... Asia jonka ymmärtää vasta ulkomailla asumisen jälkeen. Tuleepas nyt patrioottista tekstiä, mutta vastahan eilen oli itsenäisyyspäivä =) Koitin muuten kattoa Yleareenasta linnanjuhlia, mutta eihän siitä mitään tullu. Ylläriylläri, että nettistriimi ei pelannu tänne asti. Tai sitten se oli vaan liian ruuhkainen... Voisi Yle silti hieman varautua ulkosuomalaisiin, jotka haluavat viettää itsenäisyyspäivää perinteiseen tapaan, eli tuijottaen loputonta kättelyä ja yrittäen bongata tutunnäköisiä naamoja, joita on ehkä 1% koko porukasta... Loco finlandes... Juttu näköjään taas rönsyilee minkä kerkeää, mutta ei anneta sen haitata. Maanantaisen kotiinpaluun kaupungista kruunasi tietenkin taas kanavallinen vettä niskassa. Läpimärkänä kaarsin Juhan keittiölle vain huomatakseni, että täällähän on uusia ja erivärisiä kavereita kuin viimeksi. Kaksi heppua Bangladeshista olivat valloittaneet keittiön ja söivät sielä jotain hieman epäilyttävän näköistä "ruokaa" sormin. Itellä oli tässä vaiheessa sen verran ylimääräisiä kierroksia kun kylmissään ja läpimärkänä heilahtaa keittiöön, niin olisin toivonut, että olisin voinut olla ihan yksin ja murjottaa hetken ihan omineen. Mutta ei... Nää kaksi kaverusta haluavat välttämättä käydä kyselemään multa itsestäänselvyyksiä tyyliin: missä on lähin roskapönttö? Taisin olla ehkä aavistuksen tyly niitä vastauksia laukoessa. Sällit ovat tämän ystävällismielisen keskustelun jälkeen pelkästään väistelleet mua ja katsovat maahan ku mä pyörin keittiöllä. =/ noh sitä sattuu... Paukkasin vielä kauppaan ja takaisin keittiölle. Sällit olivat tällä välin katsoneet parhaaksi poistua paikalta. Varsinainen riemu repesi kun ensin huomasin tiskit, jotka oli melkein pesty, ja heti perään nenässä alkoi tuntua hieman kummaa hajua. En tiiä mitä olivat jannut juonineet, jotain attentaattia vai oliko niillä heti hampaankolossa jotain mua vastaan kun olivat jättäneet kaasuhanat kaakkoon. Oli muuten ihan hyvä juttu etten aloittanut kokkailuja laittamalla tulta lieteen. Olisi tömähtänyt keittiö komeasti ilmaan. Ei muuta kuin ovet ja ikkunat auki ja tuulettamaan koko kabiinia. Kyllä taas vitutti niiiiiiin ankarasti. Nälkä kurnii ja palelee, mutta et voi mennä sisään kun koko bunkkeri on täynnä kaasua... Puolen tunnin tuuletuksen jälkeen ovet kiinni ja tulta kamiinaan, niin alkoi pikkuhiljaa runko lämpenemään.

Eilen kävin miettimään, että mitenhän mä pääsen täältä kentälle? Kun pitäisi lähteä ensimmäisellä bussilla, eli 5.55, keskustaan ja sieltä junalla kentälle. Tarkoittaa siis herätystä neljän maissa, koska kunnon aamupala olisi hyvä saada alle, ja suihkussa pitäisi käydä kun hikinen ja haiseva karvanaama lentsikassa ei ole kiva asia. Lisäksi ongelman tekee tän kämpän avain. Minnes mä sen palautan aamuyöstä? Acasa tarjoaa mahollisuuden palauttaa sen kampuksen portille, mutta satun asumaan täällä kampuksen peränurkassa, joten matkaa on se 2,5km portille. Aamuöinen vaellus puolen vuoden kamojen kanssa tuntui jo ajatuksena liian rankaisulta lähes masokismilta, kun aivan varmasti silloin tulee taas vettä ja lujaa. Lisäksi tuosta kotiinpaluupäivästä tulee väkisin melko pitkä, kun joudun Helsinki-Vantaalla odottelemaan Hannaa ja Heikkiä vielä muutaman tunnin, ennenkuin jatketaan matkaa Lahteen. Lahdessa oltaisiin parhaimmassakin tapauksessa vasta kymmenen jälkeen illalla. Lahdesta seuraavana päivänä Jyväskylään, ja viimein oltaisiin kotona. Woh kuulostaa hyvältä. No kuitenkin organisoin lähdön täältä siten, että bookkasin lentokenttähotellista huoneen 18.12.-19.12. ja lähden siis jo päivää ennen lentoa Amsterdamiin. Saan nukkua neljä tuntia pidempään ja käydä hotskussa aamupalalla yms. muuta mukavaa. Hintakaan ei ollut paha. Neljän (4) tähden majotuksesta 68€ sisältäen aamupalan ja kuljetuksen kentälle ja kentältä. Itse olin ainakin tyytyväinen tähän ratkaisuun. Tän nykyisen kämpän tarkastuksen tilasin 18.12. klo 11.00, joten siitä pääsee ihan hyvissä ajoin lähtemään Amsterdamiin kamojen kanssa. Sounds like a plan ja ei tähän nyt suuria yllätyksiä voi tulla. *puuta kop kop* Jos kämpäntarkastaja ei pääse tuolloin ni pitää pyytää sitte päivää aikasemmin tänne. Ja jos vielä avaimen voisi antaa suoraan ks. hepulle, niin elämä olisi taas entistä mukavampaa...

-tommi-

tiistai 4. joulukuuta 2007

...elämää, ei sen enempää...

Näyttää päivitysfrekvenssi tippuvan kuin se kuuluisa lehmänhäntä. No eipä se mitään, enpä mä olisi mitään ehtinyt tänne kirjotellakaan kun on sen verran intensiivistä aikaa taas ollut. Viime viikolla Hanna oli täällä launtaista perjantaihin ja sitä edellisestä viikosta en nyt taas muista yhtään mitään. Kyse ei ole siitä, että olisin ollut niin pihalla, vaan todennäköisimmin siitä että silloin ei tapahtunut mitää merkittävää...

Elikkäs Hanna tuli Eurolinesin kiidättämänä tänne viikko sitten lauantaina ja itse tietty hurautin junalla Amsterdamiin vastaan. Eurolines jaksaa edelleen yllättää, kun viime kerralla oltiin lähemmäs kahta tuntia myöhässä, niin tällä kertaa bussi oli sitten saman verran etuajassa. Suosittelen Eurolinesin käyttöä kaikille, jotka haluavat olla tarkalleen tiettyyn aikaa jossakin ;) Kyseisen bussilafkan kuskitkin ajavat melkosen päättömästi ja ovat lisäksi vielä melko usein kielitaidottomia ja töykeitä, että mukavaa matkaa kaikille. Kait sitä pitää sitten tinkiä muusta, kun hinta on melko halpa... Hannan kanssa oli alunperin tarkoitus kerätä vähän porukkaa mukaan ja vuokrata auto ja hurauttaa kattomaan Hollannin patoja. Homma kariutui kuitenkin vesisateeseen ja lähtijöiden vähäiseen määrään... Melko ikävää, olisihan ne mukava käydä vielä katsastamassa. Lopputulos viikosta olikin sitten Enschedessä pyörimistä ja shoppailua, eli ei mitenkään huono reissu sekään. Perjantaiaamuna saatoin Hannan Amsterdamiin ja jäin itse roikkumaan kaupungille, koska Apo oli tulossa iltapäivällä tutustumaan hollantilaiseen elämänmenoon. Itse tapoin aikaa Apoa odotellessa tutustumalla Nemoon, eli paikalliseen Heurekaan. No se oli kylläkin melkoinen pettymys... Tunsin itseni lähinnä idiootiksi kaikkien teinien keskellä pyörittelemässä jotain rullia ja katsomassa miten joku valo syttyy jossakin kohtaa. Okei, olihan sielä oikeaa asiaa mutta olisin kaivannut vähän syvällisempää otetta niihin vempeleisiin. Esim. Jaakobin tikapuita ihmeteltiin lukiossa jo monta vuotta sitten... Ei jaksanu enää sykähdyttää, vaikka onkin ihan näyttävän näköinen. Onneksi tajusin ottaa pääsylipun yhteydessä tiketin Nemon edessä olevaan Amsterdam-nimiseen replika purjelaivaan. Kyseisen paatin esikuva oli tarkoittettu reissaamaan Hollannin ja Japanin väliä 1700-luvulla, muttei ikinä päässyt Brittein saaria kauemmaksi, kun pääsi myrsky yllättämään ja ruhjomaan peräsimen. Juustonsa voimalla holskit saivat paattinsa sentään kanaalin rantaan mutteivat sitten viitsineet sitä enää sen kummemmin pelastaa. Eli hieman kovaonninen paatti oli se. Mistähän lienyt Flying Dutchman saanut nimensä ;) Tämän maailman kuuluisimman aavepaatin on nähty kummittelevan Hyväntoivonniemen suunnilla ja Intian valtamerellä, että sinänsä sekin olisi yhtä hyvin voinut olla vastaavanlainen maustelaiva... Jos sitte vaikka palattais taan asiaan, eli vastaavilla laivoilla kuin Amsterdam kuljetettiin aikoinaan mausteet, kankaat yms arvotavarat idästä Eurooppaan. Afrikka tietenkin kiertäen. Eli ihan sunnuntai-purjehduksista ei ole ollut kyse. Niin ja holskithan ovat purjehtineet iät ja ajat... Hyvä niille, koska navigare necesse est, vivere non est necesse. Tästäkin vuodatuksesta varmaan huomaa, että ks. paatti oli paljon mielenkiintoisempi paikka kuin Nemo. Viiden maissa olinkin jo lentokentällä ja Apo ulkona kamojen kanssa joskus kuuden jälkeen. Siitä junalla takaisin keskustaan ja näyttämään...no just sitä mistä Amsterdam on kuuluisa, eli punaisten lyhtyjen aluetta ja coffee shoppeja. Tietenkään olutta unohtamatta. Kebabin kautta asemalla ja viimisellä junalla Enschedeen. Taksi alle ja kämpille. Launtaina kierreltiin kampusta ja haettiin kaupasta tavaraa iltaa varten. Loppuaika lauantaina menikin sitten Suomi-tietoutta Miguelille selittäen ja promilleja keräten. 3,5 tunnin yöunilla lähdettiin aamutuimaan polkemaan keskustaan junalle ja sieltä lentokentälle. Junakin tärisi tällä matkalla jotenkin kummallisen paljon... Kaksi päivää tuntui menevän viime viikosta palautuessa. Äläkä nyt kuvittele, että oli niin kova kanuuna! Syy oli ihan siinä, että toi mun sänky on hieman kapea ja kun Hannan kanssa siinä viikko kahdestaan pötköteltiin, niin unenlaatu oli vähän heikohkoa pitkin viikkoa. Ja Apon kanssa tuli sitten valvottua lähes koko viikonloppu... Eli sitä univelkaa oli aika kiitettävästi kun sunnuntai-iltana kaaduin sänkyyn. Tällä viikolla aloin jo pikkuhiljaa valmistautumaan kotiinlähtöön ja hoitelemaan tuota byrokratiaa sen suhteen. Alkaa näyttää vahvasti siltä, että meikäläisen vaihtokausi vedellä viimisiään. Tänään on vielä jokin tsekkien järkkäämä joulu-kekkeri, jonne ollaan Juhan kanssa menossa näyttämään naamaa. Huomenna holskien sinterklaas-juhla, jota varten pitää käydä huomenna ettimässä jokin lahjantynkä jonka voi sitten antaa kelle vaan. Eli jotain halpaa unisex-tavaraa. Käsky oli että 2 tavaraa ja yhteishinta 5€ :D joo nää on melko pihejä...

näillä mennään
-tommi-

ps. kirjotan seuraavan pätkän vähä huolellisemmin ja paremmalla ajalla

tiistai 20. marraskuuta 2007

Avautuu muutakin kuin pelkät korkit

Noni nyt taas hajottaa... Toisaalta helpottaa... Elikkäs pyöräongelmat näyttäisivät olevan taakse jäänyttä elämää kun Superstyle, luetettavan uskollinen seuralainen, otti ja laukesi nyt sitte kokonaan. Eipä tarvi siitäkään enää huolehtia. Tosin joudun nyt sitten talsimaan ja ajelemaan bussilla enemmän, mutta eipä toi nyt hirveesti haittaa. Kaikkien dutchien järkytyksesksi täytyy sanoa, että mä itse asiassa pidän enemmän kävelystä ku pyöräilystä. Oikeilla työkaluilla ja varaosilla ton värkin nyt voisi saada vielä iskuun, mut ei nappaa ku on niin VÄHÄ. Niin loppu lähenee niinkuin todettiin jo toisessa blogitekstissä elokuussa, mutta kotiinpaluu alkaa pikku hiljaa konkretisoitumaan. No ei nyt tarvi vielä riemusta tai raivosta kiljua, olen mä täällä nyt vielä jonkun aikaa. Bookkasin kuitenkin jo lennot kotia päin. Huvittavaa sinänsä, että halpalentoyhtiöt ei ole enää halpoja =/ Blue1:n ams-hel -väli maksoi jo muutamia kymppejä enemmän kuin Finskin vastaava. Halvin lento olisi ollut SAS:lla, mutta viime aikaisten tapahtumien jälkeen ei suunnattomasti ks. liidokkifirma nappaa. Tarkistin kuitenkin, että SAS:lla olisi ks. reitillä ollut MD-80 koneena mutta silti... Toinen vähemmän SAS:ia mairitteleva tapahtuma sattui Ranskassa Hannan suomalaiselle vaihtarikaverille, kun SAS oli peruuttanut lentoja ja uusien järkkääminen ei ollutkaan niin joustavaa kuin olisi pitänyt. Lopputuloksena ks. hemmot kuluttivat Charles De Gaullen lattiaa ja penkkejä yli vuorokauden tms.. Kysykää Hannalta tarkempi selitys, kun itse en enää muista. Heja Sverige! Taisi SAS olla otsikoissa muutama vuosi sitten huoltojen tekemisestä pelkällä kynällä, eli kun paperit on kunnossa niin kaikki on kunnossa.

Viime viikko meni mukavasti Patonkilassa. Alunperin tarkoitus oli vähän reissailla lähikylissä, mutta alkuviikosta ei saatu mitään aikaiseksi. Kuhan oltiin kahdestaan ja pyörittiin kaupungilla. Loppuviikosta menivätkin sitten junat lakkoon, että se siitä. Perjantaina alkoi jo jännäkakka kehittymään suolen mutkassa kun mun bussi kotia päin lähtee Metzistä ja sinne pääsee Nancystä parhaiten junalla. SNCF ajoi onneksi lauantai-aamuna aamuvuorot kutakuinkin normaalisti, mutta iltapäivällä ei sitten liikkunut enää mikään. Mutta kuitenkin junalakko ei nyt varsinaisesti meihin ehtinyt vaikuttamaan. Tosin saa nähdä mitä Hannan ensi viikonlopun Pariisin keikasta tulee, kun TGV:t eivät taida päräytellä enää juuri ollenkaan. Ranskan tapaan noi lakot eivät lopu yleensä ihan hetkessä. Niin lakkokausi on näköjään päällä sielä jo suuremmissa määrin, kun Hannan YO:kin ilmoitti olevansa lakossa. Tai siis opiskelijat ovat lakossa, koska eivät halua yliopistoa yksityistettävän, ja näin ollen sulkivat koko paikan ettei kukaan pääse töihin. Peri-ranskalainen reaktio tähän oli sitten toisin ajattelevien opiskelijoiden vastalakko. Eli he lakkoilevat sen takia, kun toiset sulkivat yliopiston... Ota tosta nyt sitte selvää, mitä ne oikeesti tahtoo. Jossakin taisi osua silmään tai korvaan, että ranskalainen luonteenlaatu on lähempänä turkkilaista kuin eurooppalaista. No näkeehän sen nyt tossa joka touhussa... Infopisteet kautta koko Patonkimaan eivät tiedä mistään mitään, kukaan ei halua ottaa vastuuta mistään ja byrokratia on ihan älytöntä. Siitä luonnottoman suuresta byrokratiasta voidaan sitten kuitenkin joustaa, kunhan saat oikean ihmisen käsiin. Kuten Hannan kämpänvaihto. Koko vuosikausia kestävä prosessi saatiin tiivistettyä 2 päivään, kunhan Myy ensin talsi asuntolan johtajan luokse. Elikkäs Hanna taisi kiilata koko asuntojonon ohi ja sai aivan mielettömän hienon humanistihuoneen yläkerroksesta ja näköalan koko kaupungin ylitse. Lukekaa lisää Hannan blogista.

-tommi-

ps. tuola kuvasatsissa on muutama kuva lisää... ->

perjantai 9. marraskuuta 2007

keskiviikko 7. marraskuuta 2007

Holskien hedonismia ihmettelemässä

Noni nyt hävettää... Yli kaks viikkoa viimisestä epistolasta. Noh puolustukseksi voi sanoa, että ekalla viikolla ei tapahtunut mitään ja toisella viikolla oli sitte tapahtumaa niin paljon, että loppu countteri kesken.

Elikkäs kelataan pikakelauksella eka viikkoa *hrrrrrr* no se meni siinä. Viikko nro 2 *play*

Hanna hurautti bussilla Ranskanmaalta, elikkäs tuttavallisemmin Patonkilasta, tänne ja oleili viikon verran Hollannissa. Täytyy kyllä sanoa, hurauttaminen on aivan liian yltiöpositiivinen ilmaisu 12 tunnin hajotusbussista johon pitää vielä laskea mukaan 40minsan junamatka Ranskassa ja 2,5 tuntia täällä päässä. Eli käytännössä koko päivä menee tuota väliä päristellessä. Niin ja matkaa on siis se 500km. Ei hitto, ton matkanhan ajaa nopeammin mopolla ku näillä helkutin busseilla yms =/ sen voin tässä kaiken kansan ja seurakunnan läsnäollessa sanoa, että Eurolines:in bussin kyytiin en enää ikinä astu, kunhan täältä kotiin pääsen. Lähteväthän ne oikeaan aikaan, mutta jotenkin vaan onnistuvat alle sadan kilsan matkalla kehittämään jo tunnin myöhästymisen. Se taitaa olla jopa kovempi tahti kuin VR:llä. Siinä olikin sopiva aasinsilta siihen faktaan, että Hannan bussi oli Amsterdamissa vaivaiset 1,25h myöhässä. No mä olin sitten reippaana paikalla ja hyvien tapojen mukaan tarpeeksi ajoissa sillä seurauksella, että hengasin sitten Amsterdam Amstelilla noin 3 tuntia. Hajotti lähes yhtä paljon kuin Hannaa, kun se p******en bussi viimein saapui. Siitä jatkettiin junailua Adamista Enschedeen. Sekään ei tietty ollut niin yksinkertaista, kun voisi olettaa. Eihän mulla nyt juolahtanu liian pieneen mieleen, että se hajotusbussi on tuntitolkulla myöhässä. Olin katsonut junayhteydet siihen malliin, että päästään kätevästi kotiin. Ja olin mielestäni varannut riittävästi aikaa, vaikka bussi olisikin myöhässä. No viiminen tsekattu juna meni, eikä bussia näkyny. Ei siinä muuta kuin puhelin kauniisen käteen ja puhelu Nederlands Spoorwagen-tukipalveluun, jossa ystävällinen mies-ääni vastasi: "NS-aikataulupalvelu, Juha puhelimessa". Juha oli ulkoistanut tukipalvelunsa Hollannista Saksaan, mutta internetti on ihmeellinen kapine ja toimii myös Saksasta käsin. Juha mulkaisi meille uuden junayhteyden, ja päästiin sitten kolistelemaan syntisen pimeästä Amsterdamista kotia kohti, turvalliseen maalaismaisemaan, Alankomaiden itärajalle elikkäs Enschedeen. Kuin pisteenä I:n päälle Enschedessä alkoi sataa niin kuin nyt täällä on tapana sataa, eli LIIAN KOVAA. Läpimärkänä rämmittiin Hannan kanssa kämpille ja purettiin turhautuneisuutta elämän kovuuteen käyttäen lapsilta kiellettyjä fraaseja ja termejä. Mutta tämä on perheblogi, niin en aio julkaista kyseistä keskustelua.

Tiistaina pyöräiltiin Hannan kanssa ympäri kampusta ja räpsittiin kuvia. Hanna tunsi olonsa heti kotoisaksi täällä, niinkuin olin joskus aiemmin ennustanutkin. Eli kotoinen tasaisuus, maalaisidylli, lehmät, vuohet ja lampaat tekivät tehtävänsä. =) Käytiin kaupassa ja samantien Juhalta lainattuun keittiöön tekemään ruokaa. Listalla oli tietysti perunaa, johon sotkin mukaan kohtuullisen tulisen jauhelihakastikkeen. Hanna-pieni oli kaivannut niin paljon perunaa, että sitä oli saatava heti. Kun oli kuulemma ollut huonoissa ruuissa Ranskassa. Niin ja te jotka kuvittelette että Ranska on kulinaristin paratiisi, niin kannattaa tutustua asiaan vähän tarkemmin... Ainakaan allekirjoittanutta, eivät etanat yms. nilviäiset suunnattomasti kiinnosta. Helvetti, samaa tavaraa käytetään ongenkoukussa syöttinä ja nää tunkee sitä napaansa ja myy ravintolassa 5€ kappale. Voit siinä sitte naama peruslukemilla vetää ranskalaisia etanoita ja kehua ku ne on niin hyviä. Samalla voit sitten pyöritellä mielessäsi, että oikeesti kalat syö samaa tavaraa ilmaiseksi siitä koukusta, vaikkakin saattavat joutua maksamaan siitä hengellään. Eli turvallisia herkutteluhetkiä etanoiden parissa, muista kalojen kohtaloa kun etanoita syöt seuraavan kerran... ;) Tiistain Vesting-trivia jäi tekemättä, kun oli niin paljon puhuttavaa. Skype tuntuu toimivan ranskanmaalla aikalailla randomina. Välillä kuin enkeli ja toisinaan heittäytyy hankalaksi kuin itse piru, jolta on hiilet loppu ja tulet sammunu. Eli skypeily on toisinaan kohtuullisen haastavaa ja alkaa lähinnä vain ottamaan päähän, kun homma pätkii... *krshsshshhs...mitä sä...krhsshshs...teitte..krssshhshshs.....tänään....krshssh* ei tommosta keskustelua jaksa erkkikään. Kummallakin oli siis melkonen puheripuli päällä. Keskiviikkona pyörittiin kaupungilla ja shoppailtiin. Tai siis Hanna shoppasi ja Tommi täytti kävelevän vaatehengarin virkaa, ja antoi kommentteja miltä mikäkin vaatekappale näyttää. Torstaina lisää shoppausta ja viimeinkin parturia. Alkoi nimittäin melkoinen ruoska roikkua tuola niskassa. Olihan se toisaalta ihan kivan tuntuista kun pyörällä ajaessa tukka hulmuaa takana, mutta oli se aika roisin näköinen. Lähinnä ulkonäkö alkoi muistuttaa tsekkiläistä jääkiekkoilijaa, jolla tummat kutrit roikkuvat kypärän alta. Puuttui enää sormen paksuinen kultaketju ja vino nenä.

Perjantaina suunnattiin taas Amsterdamiin, jonne koko suku saapui viikonloppua viettämään. Tässä tapauksessa "koko suku"-termi tarkoittaa porukoita ja Hannan äippää. Ja jottei mikään olisi liian helppoa, ettei elämä kävisi tylsäksi, vierailijat päätyivät käyttämään eri lentoja. Elikkäs ensin Hannan äippä tuli aamukoneella ja porskat vasta illalla. Kaksi reissua kentälle, ja siinä välissä vielä hotellilla käynti ja huoneiden kuittaus, sekä pienehkö kävely kaupungilla. En muuten ole ikinä syönyt niin laihaa kanakeittoa, kuin tämän kävelylenkin varrella olleessa pikku raflassa oli tarjolla. Oikeesti siinä kupillisessa keittoa oli kolme (3) herneen kokoista kananpalaa. =/ Terkkuja vaan kokille. Maku nyt oli ihan ok, mutta päivittäinen kalori-tarve taisi jäädä tyydyttämättä sillä litkulla.

Lauantaina pyörittiin porukalla kaupungilla ja ihmeteltiin paikkoja. Haahuiltiin ympäriinsä ja yritettiin löytää kompromissia, minne kaikki haluaisivat mennä. Kaikille yhteinen intressi taisi olla ainoastaan Anne Frankin talo. Sinnekään ei heti lauantaina päästy, mutta kokemusta kaupungista tuli sitäkin enemmän. Illalla ajeltiin paatilla pitkin kanavia ja kateltiin paikkoja. Oli kyllä komiata, harmi vaan ettei yksikään kuva tainnut onnistua... Pimeys = pitkä valotusaika + liikkuva kohde tai liikkuva alusta -> surkea lopputulos. Eli tältä reissulta ollaan vain muistikuvien varassa. Sunnuntaina suunnattiin heti kärkeen Anne Frankin talolle. Pitkästä jonottamisesta huolimatta keikka oli aivan mahtava. Jos siis menet Amsterdamiin, niin käy ihmeessä kattomassa (vink vink). Maanantai olikin taas logistinen haaste, kun hotsku tosiaan oli aivan kaupungin laidalla ja matkaseurue käytti tietenkin kahta eri lentoa. Siinä välissä piti vielä käydä saattelemassa Hanna Amstelilta lähtevään bussiin. Pyörittiin sitten porukoiden kanssa kaupungilla kolmistaan loppupäivä.

Jos suunnittelet matkaa Hollantiin ja erityisesti Amsterdamiin, niin toimin tässä pikaisesti matkaoppaana ja yritän valottaa ks. kaupunkia. Jos museot kiinnostavat, niin olet menossa oikeaan paikkaan. Koko kylä on täynnä museoita lähes joka lähtöön, on erotiikka-, seksi-, kidutus-museota ja väliin on sinne väliin ripoteltu myös perheystävällisiä aiheita, kuten Van Goghia, merimuseota (vapise Kotka) ja NEMO:a (täkäläinen Heureka). Jos taas kukkakulttuuri ja taikasienet kiinnostavat, niin silloinkin olet oikeassa paikassa. Koko kylä nääs haisee pilvelle, kun coffee shop:eja on enemmänkuin partureita ja apteekkeja Karhulassa yhteensä. Eli niitä on joka kulmalla ja kulmien välissä. Ja homma on tietty täällä aivan laillista. Niin coffee shop ei siis ole mikään "tavallinen" kahvila, vaan voit tilata kahvikupin lisukkeeksi vaikkapa jointin sen tylsän kahvipullan sijasta. Kaupungista löytyy myös monia smart shopeja, joista voit ostella sieniä, kun et niitä jaksa kerätä metsästä. Noh, nämä sienet nyt sitten aiheuttavat hallusinaatioita ja muuta mukavaa pikku sekavuutta. Maksa varmasti tykkää vähintään yhtä paljon kuin alkomahoolillakin läträtessä. Ja jotta ihmisen kaikki hedonismin rippeetkin saadaan tyydytettyä, niin sivukujilta löytyy punaisia lyhtyjä ja loisteputkia, jonka alla ikkunassa vähäpukeinen tyttönen keikistelee, vinkkailee ja pyytelee sisään. En mä tiedä mitä niillä on mielissä, mutta uskoisin että kylmä tulee kun siinä ikkunan edessä pitää heruttaa lähes alasti, vaikka on kuinka kylmä ilma. Niin ja näitä tyttöjä on sitten jokaiseen makuun, on tummaa ja valkoista, aasialaista ja amazonia, isoa ja pientä, nuorta ja vanhaa... Valitse siitä sitten makusi mukaan.

Nyt kun pääsin tähän paasauksen makuun, niin on vielä pakko kertoa kuin suunnattomasti mua alkoi ottamaan päähän kun keskustan komea kirkko oli muutettu joksikin krääsä-kaupaksi. Jossai plakaatissa asia kuitattiin tähän tyyliin: "tämä rakennus ei toimi enää kirkkona". Ei tää kuulkaa näin pelaa, vaikken mä nyt itseäni mitenkään uskiksena pidäkään, mutta silti musta toi on perseestä. Se oli oikeasti suuri ja komea goottilainen kirkko holveineen ja ikkunamaalauksineen ja kaikenlisäksi hirmu hyvässä kunnossa. Mut nää on rahdannu sen täytee jotain torso-veistoksia ja turisti-krääsää. Ja sisäänpääsy oli 10€. Arvatkaa vaan mentiinkö sinne? Vieläkin ottaa aivoon, kun muistelee sitä paikkaa. Kun kirkko on kerran vihitty käyttöön, niin eikö sen pitäisi sellaisena pysyä? Joku asiaa tunteva voisi tästä mua vähän valistaa...

-tommi-

perjantai 19. lokakuuta 2007

Uunoilua, surinaa ja kansainvälisiäsuhteita

Eilen oli taas, jo tavaksi muodostunut, illanvietto hollantilaisten kanssa. Elikkäs suunnattiin Sandersin kämpille heti hollannin-tunnin jälkeen, joka oli niinkin myöhään kuin yhdeksältä illalla. Pojat olivat Carlslaanilla juuri lopettaneet päivällisensä, että ehkä se ei sitten niin myöhään ollutkaan. Jaksoivat ne kuitenkin kuittailla siitäkin, kun viime viikolla sanoin tulevani ihan kohta (klo: n.21) ja ilmaannuin paikalle puolenyön aikaan... Niin tosiaan fysikaalinen aikaero Suomeen on vain yksi tunti, mutta käytännössä se taitaa olla samaa luokkaa kuin vertailisi Suomea ja Rapakon takaisia territorioita. Eihän tämä nyt sinänsä mikään ylläri ole, koska Jyväskylässäkin on aivan oma aikansa. Joka sekin on yleensä lähempänä New Yorkia kuin Helsinkiä.

Ilta meni tavanomaiseen tapaan korttia lätkiessä ja muuten vaan melskatessa. Kaikki meni niin kauan hyvin, kun kopassa oli kaljaa jäljellä, mutta mutta... Mitäs sitten kun kysyntä ylitti tarjonnan, eivätkä supply- ja demand-curve enää hakeutuneet markkinavoimien vaikutuksesta equilibriumiin? Seuraus: ongelmat alkoivat kasaantua heti kun viimeinen Grolsch-korkki oli lentänyt ilmojen halki. Kello 23 ja juomat lopussa. Kauppa on kiinni ja äärimmilleen viritetty logistinen tehokkuus on minimoinut varastot. Ilmassa alkaa olla merkkejä kiristyneestä ilmapiiristä ja porukan saksalainen osapuoli, Andrei, alkaa kuulla vähemmän ystävällistä kuittailua pelimenestyksestään. Tyyliin: te saksalaiset voitatte aina alussa, mutta lopputulos on kuitenkin, että turpiin tulee ja pahasti. Euroopan sisäisten suhteiden palauttamiseksi ennalleen tarvii nyt siis tehdä jotain ja pian. Suuret päätökset tehdään Suomessa saunassa ja useinmiten enemmän tai vähemmän kännissä, mutta ulkomailla ne tehdään pelkästään kännissä. Eli jo lähes hiostavan ilmapiirin mukanaan tuoman nestehukan torjumiseksi on tehtävä jotain ja pian. No tässä vaiheessa Sanders tulee YK:n tavalla väliin ja vetää takataskusta valttikortin ja iskee sen Uno-pöytään. Kyseessä on hollantilainen erikoisuus, Alankomaiden rauhanvaltion lahja sivistyneelle maailmalle, ylitsepääsemättömien ongelmien ratkaisija, lahja jonka eteen autiomaassa olisi valmis uhraamaan useammankin kopeekan, eli KALJAKURIIRI. Ei muuta kuin puhelin vähemmän kauniiseen, karvaiseen ja luisevaan käteen ja soittamaan Alexille (http://www.alexbierservice.nl/). Puolen tunnin kuluttua, pelastavan enkelin lailla pihaan kaartaa Grolschinvihreä pakettiauto, ruumassaan yllinkyllin suloisen huuruista ilolientä. Tällä tavalla palautui rauha Carslaanin vapaavaltioon, jossa EU-maiden edustajat jatkoivat lämminhenkistä kokoustaan. Nesteyttämisen jälkeen saivat Uno-kortit taas kyytiä, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kokouksessa käsitellyt asiat sen sijaan jatkuivat aivan samalla linjalla, kuin ennen ks. energiakriisiä... eli yleistyksiä, stereotypioita ja henkilökohtaisuuksia unohtamatta.

Uno:nkin ovat muuten holskit keksineet muutamia omia sääntöjään, jotka tekevät ks. pelin huomattavasti mielenkiintoisemmaksi. Kaikilla on varmaan kokemusta Uno:sta, joka kestää tuntikausia ja peli loppuu vasta, kun joku saa tarpeekseen ja lähtee kotiin itkemään itseänsä uneen. Eli yksi tärkeimmistä säännöistä: 7! kun joku lyö seiskan pöytään, niin sinun kätesi pitäisi jo olla pakan päällä. Viimeinen käsi pakan päällä nostaa 2 korttia lisää itselleen. Jos pelaat väärällä vuorolla, nostat 2 korttia. Jos auot päätäsi, nostat 2 korttia (säännön sovellus käytäntöön riippuu siitä, kuka aukoo päätään). Jos sinulla on täysin vastaava kortti kuin pakassa päällimmäisenä oleva, eli väri ja numero vastaavat, tai samanlainen erikoiskortti, niin voit heittää sen pöytään vaikkei olisikaan sinun vuorosi. Tämä nopeuttaa Uno-tilanteessa peliä huomattavasti ja pakottaa muut pelaajat seuraamaan millaisia kortteja muilla on.

Sällit olivat oikein satsanneet ja hankkineet mulle ja Juhalle t-paidat joissa on teksti I<3Finland... Kuulemma Amsterdamista olivat jotain tuommoista löytäneet. Kohta pitää itsekin mennä sinne paikan päälle kattomaan mitä sieltä löytyy... Kun tosiaan tämä mun ja Juhan kimpassa suunnittelema Damin reissu kariutui siihen säävaraukseen. Keskiviikko-aamuna avasin verhot ja totesin, että taivas on harmaa kuin panssarilaivan kylki ja maa yhtä märkä kuin Surinan uima-altaan pohjimmainen kaakeli, josta jalkasieni tarttuu pahaa aavistamattoman kylpijän koipeen. (Lähde: http://youtube.com/watch?v=tu1bF_zGCdw). Ja lisää nestettä ropisi taivaalta tasaisen tappavaan tahtiin. Eli se siitä aikaisesta herätyksestä, tai olinhan mä jo hereillä, mutta painuin samantien uudestaan pötköttämään. Toinen herätys olikin sitten niin myöhään, ettei enää kannattunut lähteäkään mihinkään...

-tommi-

maanantai 15. lokakuuta 2007

elämää kupongin varassa

Tein tänään taas yhden investoinnin, joka olisi pitänyt tehdä jo kauan aikaa sitten. Elikkäs ostin NS:n (Nederlands Spoorwegen) etukortin, joka oikeuttaa 40% alennukseen itselle ja kolmelle kaverille. Hintaa tällä pahvinpalalla oli 55€, mutta eiköhän tuo itsensä takaisin maksa, kun tuota junaa tulee kuitenkin käytettyä. Parin viikon päästä on suuntana Amsterdam, kun menen Hannaa vastaan asemalle. Ja paluumatkalle Hannakin saa alennetun tiketin yms...

Ja nyt kun junailu on halpaa kuin Superstylellä polkeminen, niin tätä elinalaa voi hieman laajentaa. Ehdittiin jo Juhan kanssa juonia, että lähdettäisiin keskiviikkona käymään päiväreissulla Amsterdamissa vähän tutkailemassa paikkoja. En sitten olisi ehkä ihan niin hukassa kun isompi porukka saapuu kuunvaihteessa. Niin tosiaan Enschede on ihan kiva paikka, mutta kohtuullisen pieni. Eli nyt voi jo sanoa, että tää paikka on nähty. Eikä täällä näitä nähtävyyksiä nyt niin valtavasti ole... Kuitenkin tämä kotimaanmatkailu on ollut vielä toistaiseksi hyvin vähäistä, joten pitää alkaa korjata tilannetta. Matkakertomuksia tippuu sitten perästä.

-tommi-

sunnuntai 14. lokakuuta 2007

radalle.nl

Kiitävi aa-i-ka, vierähtääävääät vuooodet... Nonii, elikkä tosta voidaan päätellä että aika täällä menee kuin iltamissa, vaikkei mitään spesiaalia olisikaan ohjelmassa. Havahduin tossa äskettäin, että oikeesti tästä vaihtokaudesta alkaa olla jo kolmannes takana, vaikka tuntuu että vastahan mä tulin. Kunnolla ei ole hommat ehtineet edes alkaa ennenkuin huomaa, että kohta ollaan kestossa jo voiton puolella. Täytyy kyllä myöntää, että muutaman kuukauden päässä odottava kotiinpaluu ei tunnu millään tavalla peikolta. Eikä tätäkään nyt pidä käsittää sillä tavalla, että en olisi täällä viihtynyt tms. mutta opintojen kannalta vaihtoon lähtö ei ole ehkä se hyödyllisin vaihtoehto. Edut sen sijaan tulevat ulkomaisista kavereista, uuteen kulttuuriin tutusmisesta ja muista lukemattomista kokemuksista. Nyt muutaman kuukauden kokemuksella voin jo täysin yhtyä tähän. Pisteiden valossa suoritukset nimittäin uhkaavat jäädä aika pieniksi täällä, mutta korvataan opintopistemenetykset sitten jollain muulla tavalla, esim reissaamalla ja tutkimalla maailmaa. Opiskella voi tehokkaammin Jyväskylässä, että sinänsä mun mielestä siitä on melko turhaa ottaa täällä ressiä.

Reissaamisesta puheenollen, Ranskan matka meni mukavasti niinkuin edellisestä postauksesta voi lukea ja suunnitteilla on jo seuraava(t) reissu(t). Elikkäs varmistuneena keikkana on Amsterdam kuunvaihteessa, kun porskat pölähtävät ilmojenhalki viettämään pitkää viikonloppua Damissa. Varailin kaksi hotellihuonetta Campanile Amsterdam Zuidoost:sta. Perästä sitten kuuluu millainen paikka se oli. Niin ja kaksi huonetta siksi, että Hanna tulee 29.10. tänne mun kanssa tonkimaan hollantilaista periferiaa ja paikkaamaan koti-ikävää. Voisin kuvitella, että pohojanMAALTA kotoisin olevana, Hanna voisi löytää täältä jotain kotoista... On nimittäin aakeeta ja laakeeta, eikä lehmistä, lampaista, hevosista ja toisinaan myös maaseudunhajusta ole puutetta. Jos sitten taas palaittaisiin sivuraiteilta asiaan, eli 29. päivä on maanantai ja porukat tulevat perjantaina, niin heilahdetaan sitten Damiin viettämään viikonloppua. Hanna lähtee seuraavana maanantaina takaisin Nancyyn ja porukat sitten iltakoneella kotia. Lisäksi hannan äippä koukkasi takavasemmalta ja on mukana tulossa Amsterdamiin samaan aikaan, elikkäs piti vielä varata yksi huone ks. hotlasta lisää. Hanna hoiti tämän Ranskasta käsin ja nyt on sitten lähes koko suku reissussa.

Amsterdamin keikan jälkeen suunnitteilla on reissu Tsekkiin. Mä jotenkin ihastuin siihen maahan jo Jyväskylässä Karelin kautta ja viime tammikuun Prahan keikka oli piste I:n päälle. Eli sinne on päästävä. Karelin kanssa jo viestiteltiin ja tällä kertaa tarkoitus olisi suunnata Prahan sijasta Brno:n, jossa Karel asustelee. Hän lupasi tarjota majoituksen, eli aika pienellä budjetilla pitäisi selvitä tästä reissusta. Skyeurope lentää Amsterdamista Prahaan 56€ meno-paluun ja Pariisi-Praha-Pariisi 88€, eli jos Hannan kanssa nähtäisiin Ryzune:lla ja sieltä jatkettaisiin vielä tuntemattomalla tavalla Brnoon. Todennäköisin vaihtis olisi varmana bussi... Kyselin täällä olevilta tsekeiltä ja kaikki suosittelivat bussia, koska se on halpaa ja nopeaa. Helpoin olisi tietty ottaa CSA:n lennot Brnoon asti, mutta samalla pitäisi kolminkertaistaa budjetti.

Toinen matka Ranskaankin on suunnitteilla. Vielä on arvoituksena ajankohta ja määränpää. Sitä voisi käydä Nancyssakin uudestaan, mutta myös Pariisiin olisi tarkoitus mennä. Hieman ollaan palloteltu tuon Pariisin keikan kanssa, että mennäänkö sinne ennen joulua vai jouluksi? Koska joulun vietto Suomessakin on vielä täysin mahdollista. Silloin voisi jo palautella hieman tätä maallista omaisuutta täältä kotia päin, niin ei sitten tarvisi matkustaa rahtikoneella kotiin tammikuussa.

Saksaankin pitäisi mennä käymään ja mahdollisesti Italiaan... Näistä nyt ei ole vieäl mitään suurempia suunnitelmia tehty... Eikä tietenkään pitäisi unohtaa tätä kotimaanmatkailua täällä päässä. ESN järkkää aika kivasti reissuja ympäri maata, joten pitää käyttää tätä hyväksi ja kierrellä Alankomaita.

-tommi-

ps. voi tänne kommentoidakin...

lauantai 6. lokakuuta 2007

Tommi Ranskassa

Tehdäänpäs päivitystä blogiteksteihin myös Ranskasta käsin. Tätä siis kirjoitetaan Ranskassa, vaikka päivitys voi tulla vasta silloin kun olen jo palannut takaisin kotoiseen Pays Bas:han (Hanna opetti, että Alankomaat on jotain tuommoista patongiksi). Hanna on luennolla ja mulla on tässä kämpällä ylimäärästä aikaa...

Noniin, tää kämppä on just niin kauhea kuin Hanna on mainostanut omassa blogissaan. Tekisi mieli laulaa luikauttaa Mombasa, kun ilmasto täällä on just samanlainen. Eli kuuma ja kostea. Aamulla ikkunat on ylös asti huurussa, eikä tähän nyt tarvita minkäänlaista epäsovinnaista käytöstä. Riittää ihan vaan, että nukkuu täällä. No tämän kosteuden seurauksena saa aamulla vedellä märkiä farkkuja jalkaan ja olokin on semmoinen hikisen nihkeä koko ajan. Eikä täällä varmaan homettakaan ole juuri ollenkaan, kuten kuva 3 osoittaa. Täällä ollessa vasta tajusin kuinka ehanaa on, kun minulla on oma suihku ja huussi. Tää koko käytävän käytössä oleva pesuhuone on aika.. no.. karsea. Ja ihan näin meidän kesken voin kertoa, että ranskalaisista näyttää lähtevän yllättävän paljon karvaa. Voisi L’oreal tässä kohtaa vähän panostaa tuotekehitykseen, niin pysyisi edes kotimarkkinoiden asiakkailla karvat päässä. Niin ja mainitaan nyt vielä, että vessoissa ei ole sitä muovirenkulaa, vaan pakaran saa painaa vasten kylmää posliinia. Ei sinänsä kaikkein mukavin tapa hoidella luontaisia asioita. Toinen ällötyksen aihe on tuo keittiö. Siis sielä ei ole mitään. Kaksi (2) keittolevyä ja sikavanha pesuallas, jossa näytti viime kerralla olevan vielä toissa viikkoiset riisit roiskittuna ympäri vatia. Ei kait sitä voi muuta kuin sopeutua. Tai ainakin yrittää... Hannallakin näyttäisi pikkuhiljaa siltä, että elämä alkaisi voittaa. Ymmärrän kyllä nyt ihan täysin sen alkuun sijoittuneen kulttuurishokin tms. miksi sitä nyt haluatkaan kutsua, mutta tää paikka on oikeesti melkonen läävä.

Nyt kun on purnattu asunnosta, niin voidaan siirtyä itse asiaan eli tähän meikäläisen Ranskan matkaan. Pikkupoikana ihailin aina Vanhoolin busseja, kun niitä ei juurikaan Suomessa näkynyt. Ja pikku-Tommi oli aina ihan täpinöissään, kun näki Vanhoolin. Tässäkin tapauksessa se joka miehessä asuva pikkupoika heräsi eloon heti kun Amsterdamissa huomasin, että mähän pääsen Vanhoolilla Ranskaan. Ei ollut täpinöinnillä rajaa siinä vaiheessa. Kymmenen tuntia Vanhoolissa oli silti aika rasittava kokemus ja olin jo kohtuullisen paskana kun pääsin perille. Niin siis perille Metziin, josta oli vielä 40min junailu Nancyyn. Mutta se junailu meni jo huomattavasti mukavammissa merkeissä, kun Hanna oli mua vastassa Metzissä. En mä olisi sieltä itse Nancyyn päässytkään, kun tosiaan ranskalaiset eivät puhu englantia, suomea eikä ruotsia. Ja tässä vaiheessa on mun kielipaletti tyhjänä. Että kaikille Ranskaan suuntaaville ihan vaan varotuksena, että itsenäisesti touhuaminen on aika haastavaa ilman paikallista murretta. Mustakin tuntuu, että Hanna saa taluttaa mua joka paikkaan ja tehdä kaiken. Ja tunnen tässä sivussa itseni ihan aasiksi. Siis vielä enemmän aasiksi kuin normaalisti.

Heti kärkeen tuli taas märällä rätillä harmittavia takaiskuja ja lujaa, kun Hanna sunnuntai-aamuna ilmoitti, että nyt koskee kurkkua ja nenä vuotaa. Eli flunssa päällä ja kovaa. No ei ole ihme näissä kosteissa merkeissä mistä jo edellä oli puhetta. Alkuviikko meni siis hyvin rauhallisissa ja räkäisissä merkeissä, kun keittelin teetä ja esitin taikatemppuja Hannalle, jotta mieli vähän paranisi. Tulipahan tarkastettua Hannan koneen Kummeli-varastot. Ja niitähän löytyi. Keskiviikkona alkoi elämä jo pikkuhiljaa voittaa ja kierreltiin kaupungilla monen tunnin ajan. Käytiin museossa kattelemassa tauluja yms. muuta taidetta. Josta nyt taas täytyy sanoa, että ärsyttää kun ei ymmärrä mitään kuvataiteen päälle. Ainakaan allekirjoittanut ei pysty sanomaan niistä mitään, paitsi tunnustamaan joidenkin tekijöiden tekniikan taitavuuden. Nyt sitten joku taiteentuntija hyppii seinille ja repii hiukset päästä, kun sanon vielä että toi yksikin Picasson työ (kts. kuvat) joka ks. museossa roikkui, ei ole minusta minkään näköinen. Dalista mä jopa tykkään, mutta palataan siihen myöhemmin jossain sopivan savuisessa baarissa viinilasin ja baskerin kanssa.

Keskiviikkona tuli myös maistettua periranskalaista snackia eli Croque Monsieur:tä. Käytännössä siis vaaleaa leipää, kinkkua ja jotain mielettömän hyvää juustoa ja paljo. Kyseinen ravinne sisältää varmaan kaloreita koko viikon edestä, mutta maku oli aivan mielettömän hyvä. Eli seuraavalla Ranskanreissulla pitää ottaa uudet maistiaiset ks. tavaraa. Tähän syömiseen liittyy myös meidän hölmöily Nancyn kauppahallissa. Ihmeteltiin sielä, että mitähän noi vähän munkkia muistuttavat pallerot on. Hanna sitten kysyi ja selvisi, että nehän on ikäänkuin friteerattuja perunoita. Pyydettiin niitä sitten niinkin paljon kuin 2 kappaletta. Taisi kauppahallin Pierreltä pudota silmät päästä, kun kuuli että peräti kaks haluttiin niitä. Kaveri alkoi siinä sitten soittamaan suutaan ja tuskailemaan, että johan tää käärepaperi maksaa enemmän kuin nää kaks perunaa. Kovasti yritettiin tyrkyttää Pierrelle rahaa, mutta kun ei kelvannut niin ei kelvannut. Saatiin sitten kaksi perunaa ilmaseksi ja pala ranskalaista käärepaperia. Voiko suurempaa onnea löytää mistään?

Päästiin tänään, elikkäs torstaina, todistamaan myös kuinka ranskalainen brankkari toimii. Talsittiin kaikessa rauhassa pitkin kaupungin katua ja etsittiin Eurolinesin toimistoa, jotta Hanna saa bussilipun Amsterdamiin. Niin yhtäkkiä sieraimiin alkoi kantautua palavan patongin haju, joka voimistui voimistumistaan. Yllättäen palaneen patongin haju konkretisoitui eteemme sysimustan savun olemuksessa. Hengitys kävi vaikeaksi ja yskimme nokea ja häkää ulos jo kovia kokeneista keuhkoistamme. Haparoimme savupilvessä eteenpäin, koska paluureitti oli jo suljettu läpitunkevan savun vuoksi. Ja samassa, kahvilassa juuri meidän vasemmalla puolella, näimme kuinka helvetin tuli löi ulos patonkiuunista. Liekit olivat sanoin kuvaamattoman kokoiset ja kuumuus korvensi ihoamme. Tässä vaiheessa kuvaan astui turisti-ilmiö ja Tommin suusta pääsi taas maailman fiksuin väläytys: ”kato tuola palaa”. Ihan kuin ei sitä kukaan olisi taas itse huomannut. Tämän väläytyksen seurauksena alkoi taas järki raksuttaa ja pakenimme toiselle puolelle katua, jossa turvapaikkamme Eurolinesin toimisto sijaitsi. Siinä lippuja ostaessamme suuri punainen paloauto päräytti torvet soiden kadulle ja ranskalaiset brankkarit alkoivat letkuttamaan kahvilaa sammuksiin. Lippujen oston jälkeen jatkoimme matkaamme suuresti järkyttyneinä palaneen patonkiuunin tradegiasta.

Kaupan kautta kotiin ja Kronenbourgia murheeseen. Kunhan Hanna palailee luennolta, niin päästään syömään. Menu pitää sisällään vain ja ainoastaan päivän annoksen, joka on hyvin opiskelijamaiseen tapaan pastaa ja jauhelihasoossia. Mutta huomenna on taas uusi päivä ja uudet jekut.

-tommi-

torstai 27. syyskuuta 2007

Hajotus Maximus Purgaus Totalitarimus

HAJOTTAA!!! ja nyt pitää heti kärkeen sanoa, että edellisen tekstin sekavuus ja muu ylimääräinen häröily saattoi jopa johtua siitä, että sitä kirjoittaessa pohjalla oli tukeva annos Heinekeniä. Sen verran on siitä tullut jo kommenttia, että joudun jopa vastaamaan tekemisistäni :D

Toinen asia mikä nyt pyörii mielessä, niin älä nyt ihmeessä mene ostamaan Vistaa koneeseesi. Tää on nimittäin niin susi ku susi voi olla. Koneessa pitää olla tehoa niin että superkoneet kalpenee ja siltikin hommat tökkii. Lisäksi tää rikkoo ohjelmat, nyt viiden viikon aikana olen joutunut asentamaa Tuliketun ja Ukkoslinnun uudestaan enemmän kuin kolme kertaa. Tässä siis syy taas tähän purkautumiseen. Lisäksi sammuttaminen kestää lähes aina niin kauan, että ehtii kioskilla käydä ja kahvit juoda. EI NÄIN. Alkaa taas tuntua siltä, että totaalinen kaatuminen Linuxin suuntaan on enemmän kuin varmaa, jos Mikropehmeä ei saa kamojaan kuntoon.

Äsken kävin heittämässä pyykit koneeseen, kun en sitäkään saanut eilen jostain syystä tehtyä. Kun tosiaan lauantaina on Ranskaan lähtö edessä, niin olisi ihan mukavaa että olisit puhtaat kalsarit mukana. No tietenkin kone oli varattu. Onneksi sentään pysähtynyt. Eli mätin vain kamat sieltä ulos ja omat sisään ja Juhalta pummatut pesuaineet perään. Jospa se ehtisi pestä ennenkuin pitää taas kirmata splatterin perään. Se tosiaan alkaa parin tunnin päästä. Sitte kauppaan ja safkat tauluun, jonka jälkeen onkin taas suunnattava kaupunkiin (toista kertaa tänään). Tarkoitus olisi hieman juhlistaa syndejä sielä kaveriporukalla. Niin tosiaan eka kerta tänään kaupungissa oli ja meni, kun kävin viimeinkin hakemassa erään mustan duffelin sieltä, jota olin jo kolme kertaa käynyt silittämässä. Taisi olla ainoa laatuaan koko kaupungissa ja kokojakaan ei ollut enää kuin kahta erilaatua jäljellä. Itse sain siis viimeisen kipaleen omaani.

Helpotti kummasti tämä purkautuminen, jos sitä lähtisi kahvittamaan tuonne köksän suuntaan.

-tommi-

maanantai 24. syyskuuta 2007

Splatteroin sun pelimerkit

Maanantai on aina mukava päivä, kun se on vapaapäivä. Joo ei mulla ole mitään sitä vastaan, että on pitkä viikonloppu kun perjantainakin on vain yksi tutoriaali. Nokkelimmat huomasivat varmaan jo rivien välistä, että ei mulla hirveesti koulua täällä ole, mutta silti tuntuu että ohjelmaa on enemmän kuin tarpeeksi. Koko ajan oon menossa ja tulossa, joskus olisi ihan kiva perisuomalaiseen tapaan vaan möllöttää kotona ja tuijottaa puoliyhdeksän uutisia ja jatkaa iltaa jonkun mitään sanomattoman turhan telkkaritörkyn kanssa. Nojoo, mut miks ihmeessä mä sitten tänne halusin tulla, jos mieli tekee vaan möllöttää kotona. Oonko mä ihan idiootti vai mitä ihmettä. Noh jos kuitenkin kelaillaan tätä ajankulunvideonauhaa muutama päivä eteenpäin ja painetaan play-näppylää keskiviikkona. Elikkäs keskiviikkona ohjelmassa on Erasmus-bilistä. Paikasta ei ole vielä tietoa, mutta jonkinlainen turnee sielä on tulossa vastaan. Bilistä taisi tulla viimeksi pelattua KOSAn bilisturneessa viime keväänä. Luotetaan vaan siihen että lahjattomat harjoittelee, eli voittamaanhan sinne ollaan menossa. Rinta rottingilla ja fanfaarit soiden, tyyliin: "antakaas se kanki tänne ni mä pussitan". Ja sitten kun se kuitenkin menee huti, niin heti syytetään pöytää ja naapurin karvanaamaa, joka yski ja puhalteli samaan aikaan. Anyway, jos sitä kumminkin vaan menisi ihan vaan pelailemaan. Torstaina mennään ottamaan miehestä mittaan Paintballin merkeissä. Joo näin on näpyttimet. Kertausharjoitukset Splätteristä ovatkin jo ihan paikallaan, kun varsinainen palvelus ks. taistossa tuli käytyä kesäkuussa Iso-T:n polttareiden yhteydessä. Täytyy tässä tokaista tätä: torjantain takana tosiaan tällä tyypillä täyttyy tasavuosipäivä. Olipas se hauskaa aloittaa kaikki sanat T:llä. No kuitenkin, splatterin jälkeen olisi vielä ensimmäinen tunti Dutchia, elikkäs opetellaan varmaan sanomaan päivää ja laskemaan numeroita. Mikäs sen kivempää kuin ensimmäinen tunti kieltä josta et edelleenkään ymmärrä yhtään mitään. No kirjoitetusta tekstistä pystyy jotain päättelemään ruotsin kautta ja jos joskus olisin ottanut myös sen saksan kirjan käteen, niin siitäkin voisi olla hyötyä. Ainakin saksalaiset kaverit väittävät, että he pystyvät lukemaan kohtuullisen sujuvasti hollantia. Kun synttärit on vietetty mukavasti splatterin ja hollannin tunnin merkeissä, niin perjantaina onkin sitten hyvää aikaa vetää lonkkaa ja venyttää, no just sitä, koska pitää mennä ajoissa nuggumaan. Lauantai-aamyön herätyksestä olisi nimittäin postinkantajakin kateellinen. Elikkäs mun pitää olla kuuden maissa Enschede centraalstationilla ja ehtiä Amsterdamin junaan. Amsterdamissa pistän perseeni bussin penkkiin ja vietän siinä narkoottisessa tilassa seuraavat kymmenen tuntia, tuijottaen ikkunasta ulos. Elikkäs suuntanan on Patonkimaa ja tarkemmin Nancy. On siitä Hannan näkemisestä jo kulunutkin niin paljo aikaa, että pientä päätä pakottaa. Seuraava viikko menee siis mukavasti Ranskassa ja sen jälkeen on edessä sama matka bussilla takaisin Damiin ja sieltä junailen itseni Enskedeen. Joo paljastetaan tässä tämäkin asia, että jos joku on ihmetellyt tuota tekstiä mesessä: No enSkedee, niin se tulee ihan siitä että tämän kylän nimen voi sanoa myös tuolla tavalla. Kuhan muistat pienen painon tuossa S:n kohdalla. Ja No tulee ihan vaan siitä vanhasta vitsistä, "no (v***u) en pelaa pingist". Väännetään nyt näköjään oikein rautalangasta tämäkin asia... =/ Nyt kukaan ei enää kehtaa myöntää ettei tajunnut... Mainitaan siitä vielä, että se ei ole suuri häpeä, koska toi läppä oli itse asiassa aika surkea. Mut olkoon nyt kumminkin.. ja hölöhölöhölöhölöhölö tukkikaa mun turpa!

Nyt kun on analysoitu tulevat tapahtumat, niin voidaankin palata hieman jo menneisiin sessioihin. Juha onnistui vetämään ässän hihasta ja kurittamaan etusormeaan vihannesveitsellä sen verran rajuun tapaan, että zuikenhuis (sairaala) kutsui. Ei sinne nyt ihan lanssilla tarvinnut mennä, eikä vastaanotto ollut kuin Greyn Anatomiassa tai Teho-osastossa. Eikä lääkärinäkään huhkinut kukaan Gregory Housen oloinen, äärimmäisen sarkastinen ja tyly tohtori. Kuten tästä nähdään, niin hommasta puuttui kaikki glamour ja mediaseksikkyys jota olisi voinut odottaa kun ulkomailla ollaan. Eli pähkinänkuoressa, taksilla polille, uusi side sormeen ja lääkärille, haavan puhdistus, Tetanus-piikki jalkaan, side takas ja kotiin pötköttämään. Tuolta toisesta Hollanti-aiheisesta blogista (kts.linkkilista) voitte lukea lisää faktaa, kun mä keskityn tähän säätämiseen.

Eilen pelattiin Texas Hold'em:ia hyvin internationaaliseen malliin, eli paikalla oli puolalaista, italialaista, turkkilaista, USA:laista ja suomalaista korttipelin taitajaa. Loppupelit etenivät siihen malliin, että kolme kärkisijaa menivät 3.puola 2.suomi 1.suomi. Eli ei ole noista muista meille vastusta... Tässähän voisi jo hyvälläl mielikuvituksella kuvitella ittensä pokeri-ammattilaisena, voisi lätkiä korttia ja nostaa hintaa sitä mukaan mitä enemmänä pelaa. Nojoo mut nyt mä lopetan tän jaarittelun, kun tuntuu että mä vaan hölötän tänään. Onneksi olkoon jos jaksoit lukea loppuun asti! Pienet sille!

-tommi-

maanantai 17. syyskuuta 2007

Sigmundille pohdittavaa

No nyt olisi taas Freudilla mietittävää, kun mä onnistun jo muutaman viikon jälkeen näkemään unta limpusta. Nii ja kaikille ulkokymiläisille voidaan vielä mainita, että mä tarkotan limpulla ihan normaalia hapanta ruisleipää. Kyseessä ei siis ole mikään ällömakea setsuuri, vaan ihan kunnon ruisleipä.

Tänään pitäisi jaksaa lukea rästikappaleet EU:n kehityksestä (n.30 sivua). Ei siinä nyt niin valtavasti hommaa ole, mutta kun se on vaa niin vaikeeta saada itseään niskasta kiinni ja käydä tavaamaan asiaa, joka nyt ei ihan ole kaikkein lähimpänä omaa mielenkiintoa. No ei se nyt kaikkein kauimpanakaan ole, mutta kuitennii...

Jos jollakin on tietoa hyvästä ja halvasta minijääkaapista, joka toimii 220/230 jännitteellä (suomi-malliset pistokkeet), niin ei muuta kuin linkkiä kommentteihin. Olisi nimittäin tarvetta sellaiselle. Muutama päivä sitten Media Markt:ssa kattelin jo muutamia potentiaalisia vehkeitä, mutta ei nyt oikein vielä osunut sopivaa kohdalle.

-tommi-

lauantai 15. syyskuuta 2007

Vesting trivia

Oho, ehtipäs aikaa vierähtää viimisimmästä päivityksestä. Menneeseen viikkoon mahtuu tapahtumia vaikka kuinka paljon hyvä jos niistä muistaa enää puoliakaan, mutta koitetaan muistella.

Mun fillari on viesteistä päätellen tullut jo kuuluisaksi... Mistähän tämäkin nyt johtuu =/ Noh nyt siitä sitten paukahti etuvalo. Eli se pelaa noin viistoista sekuntia kerrallaan ja sitten sitä tarvii vähän läpsiä. "Hyi hyi tuhmavalo". No eilen sain sen fiksattua, kun ihan selvästi se oli vaan kosketushäyrä kun kerran aina pienellä paukuttamisella korjaantui. Eli ei muuta kuin Leatherman käteen ja lamppu atomeiksi. Puhistin paikat yms, niin nyt sekin pelaa kuin unelma. Jännityksellä ootetaan mikä hajoaa seuraavaksi.

JYU:n vaihtorappareissa (https://www.jyu.fi/intl/opiskelijavaihto/raportit/twente.html) mainitaan Secret Supermarket tuolan naapurikylässä. Juhan kanssa yritettiin sitä löytää tossa viime viikolla, mutta lähdettiin heti kärkeen väärään suuntaan ja päädyttiin tekemään tuttavuutta hollantilaisten lehmien ja vuohien kanssa. Niin tää tosiaan on ihan maaseutua. Se keikka piti ottaa ihan vaan urheilun kannalta ja tulihan siinä tutkailtua miltä hollantilainen farmi näyttää. Toisella yrittämällä paria päivää myöhemmin oikea paikka sitten viimenään löytyi. Tätä edesauttoi googlemaps ja nokialainen + gps yhdistelmä. Ehkä se nyt oli taas hätävarjelun liioittelua käyttää gps:ää tolla matkalla, mut olihan se taas ihan kivaa hifistellä.

Tiistaisin on vestingbar:ssa (http://vbnieuw.rename-it.nl/webcam/webcamgvb)tietokilpailua tiimeissä. Tarkoitus oli minullakin tulla heti alkuun visailemaan, mutta myöhästyin aika tavalla homman alusta erinäisistä syistä johtuen. Mutta kuitenkin Juha ja Erik (from Portland, USA) ehtivät perustaa tiimin nimeltä Red Penguins. Erik:llä näytti olevan paita jossa oli jotain mainintaa jostain Trivia Competitionista jossakin päin USA:ta, eli ks. kaveri on aika pätevä triviassa. No ei me kyllä Juhan kanssa yhtää hävetty itseämmä, itsekin onnistuin pari pistettä kaappaamaan kisan loppupuolella, jolloin olin jo suvainnut saapua paikalle =/. No lopputulos oli, että voitettiin koko setti ja palkintona oli kuinka ollakaan vapaa kierros bisseä koko joukkueelle. Noh kaverit olivat jo ehtineet tulla pelipaikoille, niin pyydettiin sitten kerralla 12 olutta =) joo meillä oli muutama tukijäsen jo tässä vaiheessa iltaa. =)

Tänään kävin Daviden kanssa kaupungilla pyörimässä ja mukaan tarttui tietsikan kaiuttimet hintaan 23€. Ei noi nyt kummoset saippualaatikot ole, mutta onhan noi huomattavasti kivemmat, ku nää läppärin omat diskanttihirviöt. Kyl nyt kelpaa kuunnella musaa ja kattoa leffoja.

Hannakin lähtee huomenna Ranskan suuntaan... Toivottavati saa sielä netin pelaamaan mahollisimman nopeesti, ni elämä on sitten taas hieman mukavampaa.

Nyt on takana jo ekat luennot ja ensimmäinen palautettu kotitehtävä. Luennot täällä ovat aika erilaisia verrattuna Suomeen. Elikkäs homma on paljon keskustelevampaa, kuin kotona. Luennoitsija lähinnä esittelee asian ja sitten yhdessä turistaan siitä ja tehdään jotain pikkuharkkoja, jotka sitten esitellään muulle jengille. Kurssit joilla istuskelen nytten ovat Introduction to Economics ja Institutional Development of EU. Toi EU-kurssi nyt ei kyllä vastaa mitenkään omia opintoja ja kuuluu lähinnä nice to know-sarjaan, mutta minkäs teet kun Utwente pistää paketin sekasin ja vaihtelee kurssien aikatauluja ja muuttelee kursseja viime hetkillä. Kiva kiva. No koitetaan pärjäillä.

-tommi-

torstai 6. syyskuuta 2007

Kovaa ku elämä

Hommat jatkavat kusemistaan... eikä syy ole nyt miltään kantilta katsottuna minun/meidän. Opintosuunnitelma on menossa uusiksi kovaa vauhtia, sillä juuri mikään niistä kursseista mitä on ollut tarkoitus täällä käydä läpi, ei nyt onnistu. Ainoastaan introduction to economics on sellainen setti, mikä oli alunperinkin ohjelmassa. Aikataulut muuttuva, eikä niistä infota meille mitään. Tulee päällekkäisyyksiä ja salinvaihtoja joista ei kukaan tiedä mitään. Eikä salin muutoksesta ole mitään infoa laitoksen käytävillä olevilla monitoreillakaan. Hieman oikeasti ottaa päähän tälläinen. Kun ei nyt kumminkaan ollut tarkoitus tulla tänne ihan pelkästään turistimatkalle. Noh jos vaikka toisessa periodissa saisi tehtyä niitäkin kursseja, mitkä oli alunperin tarkoituksena.

Toinen käyrää nostattava asia on minun fillari. Superstyle on kiukutellut siitä asti, kun se on minulla ollut. Nyt siitä hajosi ketjusuoja, jota olen saanut viritellä kasaan rautalangalla ja erinäisellä määrällä kumilenkkejä. Lisäksi vanteet vatkaavat kuin lanteet lattareissa. Oli hyvä ostos se pyörä =/ . Toisaalta siitä on nyt jo hajonnut melkein kaikki mitä kuvitella saattaa, että jospa jatkossa jo onni olisi suosiollisempi.

Sovittiin tälle päivälle, että mennään kuuden maissa kokkailemaan erään hollantilasen kaverin luokse. Sinne pitäisi tulla pari saksalaista, lisää hollantilaisia ja minä ja Juha. Saas sitten nähä, että mitä Sander on keksinyt meidän päänmenoksi.

Pikkuhiljaa alkaa tuntumaan, että kyllä tänne varmaan vielä kotiutuu. Kaikenlaisten pikku vastoinkäymisten karaisemana elämä jaksaa välillä kuitenkin jopa hymyillä.

Eräs stressinaihe on edelleen liikenneyhteydet täältä Nancyyn. Etäisyys linnuntietä ei sinänsä ole pitkä, mutta liikennevälineillä sitäkin haastavampi. Saksan kautta löytyy yöjunayhteys, mutta matka-aika on a.12 tuntia ja vaihtoja 5. Eli ei kovin houkutteleva vaihtis, koska yö pitäisi kumminkin valvoa junanvaihtoja kytätessä. Toinen reitti Enschede-Amsterdam-Pariisi-Nancy taas kiertää tolkuttoman paljon. Eikä sekään ole mikään yksinkertainen. Täältä Alankomaiden perimmäiseltä periferialta pääsee kuitenkin suoraan junailemaan Amsterdamin lentokentälle, ja junia kulkee pari kappaletta tunnissa. Niin tosiaan tämä on Alankomaiden perimmäistä periferiaa kun, hollanderitkin hieman naureskelevat paikallisten puhetavalla, joka on aika...hmmm... savolainen. Elikkäs Twenten seudulla nää venyttää ja vientää kohtuullisen sekavasti. Ja cola muuttuu cooula:ksi. Tämä siis vain hollanniksi, ite en ole mitää kummallista huomannut. Maaseudun tuoksu ;) sen sijaan on paikoittain hyvinkin voimakas. No mut jos vaikka palattaisiin asiaan, eli Vueling:n lento Damista Patonkimaahan ja takaisin kustantaa 88€, mutta paluulento Pariisista lähtee klo: 6.50. Ja ranskalaiset veturinkuljettajat ottavat siinä vaiheessa vielä lepiä, tai korkeintaan syövät aamupatonkejaan. Eli Nancy-Pariisi väli pitäisi tehdä jo edellisenä päivänä ja nuokkua Charles De Gaulle:lla yö. Ei sekään nyt niin houkutteleva vaihtoehto ole. Oman jännitysmomenttinsa lisäävät myös ranskalaisten suosimat lakot. Kuulemma niistä ei yleensä juurikaan varoitella etukäteen, vaan esim junat voivat aloittaa lakon heti huomenna. Milläs hitolla mä sitten liikun tuota Pariisi-Nancy väliä? Jos ne vaikka lainais mulle resiinan... Siinä sitä oliskin taas näky, kun Tommi painaa resiinalla menemään pitkin ranskalaista maalaismaisemaa ja välillä pysähtyy mussuttamaan eväs-rypäleitä johonkin viinitilan kupeeseen. Nojoo... eikhän se siitä sitten.

-tommi-

lauantai 1. syyskuuta 2007

Grolsch eli Grroosh (sorautuskurkkuärrällä)

Se ois sitten ensimmäinen viikonloppu Puukenkämaassa. Torstaina oli ohjelmassa lounaspiknikki, joka hyvin hollantilaiseen tapaan tarkoittii kylmää lounasta. Eli juustoa ja leipää. Ei kyllä pysty käsittämään, miks nää ei tykkää syödä muuta kuin kylmiä lounaita, joka on poikkeuksetta leipää. On kuulemma hyvin vanhanaikaista syödä lämmintä lounasta ja ainoastaan raksamiehet syö lämmintä. =/ Itellä ainakin on mieletön nälkä jo lounasaikaan. Päivällinen on sitten lämmintä, mutta omalla kohdalla päivällinen on koostunut tähän mennessä lähinnä pizzasta... Hollandereilla on pitsaa kohtaan jonkinlainen obsessio, kun sitä tyrkytetään joka paikassa.

Torstain piknikin jälkeen ohjelmassa oli international dinner, joka koostui kerrankin jostain muusta kuin pitsasta. Italiaanoja ei kuitenkaan unohdettu, vaan he saivat osansa jälkkärin merkeissä. Alkukeitto oli kuulemma Espanjasta ja piti sisällään ainakin tomaattia ja salsaa... Ei se nyt pahaa ollut, mut ei mitenkään erikoistakaan. Mieleen tuli lähinnä knorrin pussikeitot =/ Pääruokana ranskalaista lihapataa, joka mahdollisesti tunnetaan Suomessa Burgundin patana. Mun mielestä se oli ihan hyvää, mutta ranskalaisten mielestä maku ei ollut kohdallaan. No kait ne tietää paremmin. =/ Ja joittei totuus pääsisi unohtumaan, niin oman pikantin lisämausteensa kansainväliseen ruokaan toi perihollantilainen sade. Suurin huolenaihe sateesta oli kuitenkin Grolschin laimentuminen. ;P Kun nyt päästiin tähän ruoka-aiheeseen, niin kerrotaan vielä eilisestä pastasotkusta, jota väännettiin kimpassa kahden puolalaisen ja yhden italialaisen kanssa. Davide, meidän kokkinelikon italialainen osapuoli, näytti selvästi millä intensiteetillä italiaiset suhtautuvat pastaansa. Se taisi kiehua puoli minuuttia liikaa ja siitä tuli hirveä meteli, että nyt tää on pilalla yms =) musta se oli ihan hyvää. Davide olisi halunnut laittaa punaviiniä kastiikkeseen, mutta kun sitä ei ollut saatavilla niin tyydyttiin Heinekeniin. Joo tosiaan bisseä pastakastikkeeseen, saattaa kuulostaa oudolta, mutta on kuulemma ihan normitavaraa makaroonimaassa. Ja tuli siitä oikeesti ihan hyvä lisämauste. =D Loppuilta meni pokeria pelatessa saman joukkueen voimin.

Tänään on kuulemma bileet täällä meidän talossa, eli Wittbreuksweg 399. Ks. huusholli on kuulemma kuuluisa bileistään... Ja mistähän syystä vaihtarit sijoitetaan tänne kampuksen perimmäiseen kulmaan... =/ Saa nähä millainen elämä täällä illalla on.

Fillariongelmatkaan eivät loppuneet siihen viime kerralla raportoituun, pyöräpuljukeikkaan. Nyt Superstylestäni alkoi vasen poljin renksuttaa, koska kiristys mutteri keskiöakselin päässä oli niin löysällä, että sitä pystyi kääntelemään sormin. Yritin kysellä kavereilta, että onko kellään mitään työkaluja mukana, no eipä ollut. Itellänikin on vain Leatherman megessä, eikä sillä nyt niin pitkälle pötkitä. Montakohon kertaa olen ehtinyt kirota sen jakoavaimen, jonka jätin Jyväskylään pitkän harkinnan jälkeen. Olisi ollut nääs käyttöä jo monta kertaa.

-tommi-

keskiviikko 29. elokuuta 2007

Beachia ja pyöränkorjausta

"Voiko ihanammin aamun enää alkaa" huuti korvissa myös armeijan ensimmäisenä aamuna, niin kuin tänäänkin. Itse asiassa aamuherätys meni ihan mukavasti, vaikkakin yöunet olivat taaskin jääneet liian lyhyiksi. Ongelmat alkoivat heti kun olin lähdössä liikkeelle. Tarkoitus oli mennä kaupungille hankkimaan uimashortsit, koska tänään ohjelmassa olisi erilaisia ranta-aktiviteetteja ja heti perään pizza-kekkerit. Olin sopinut tapaamisen Juhan kanssa ja päivän kantavana teemana oli käydän kimpassa kaupungilla ja palata takaisin kampukselle. Kampukselta suuntana olisi sitten uimaranta ja mukana koko vaihtariporukka, elikkäs pyöräkolonna olisi ollut jotain kilometrin luokkaa.

Noh suunnitelmat kusivat heti alkuun, kun mun uuden karheasta Superstyle-fillarista menivät ketjut. Eihän se nyt suuri vaiva ole laittaa ketjuja takaisin, mutta kun tossa ketjusuoja on mallia: täysin peittävä. Eli ei siis sellainen mitä nykyisin suomalaisissa pyörissä näkee. Sen irti repimiseen ja takaisin laittoon tuhrautuikin sitten aikaa ihan riittävästi. Eli ei muuta kuin tuli perseen alla polkemaan kaupungin suuntaan, ihan vain huomaamaan että takarengas paukahtaa puolimatkassa. Ja samalla takapyörän ruuvit tippuvat irti. Joo kyllä kaikki kävi yhtäaikaa. Oli siinä taas riemussa pitelemistä, kun takana on 3km ja edessä 2. Onneksi kaverilla oli mukana käyntikortti pyöräfirmaan, joka maanantaina trokasi meille fillarit. Ei siinä sitten muutakuin puolinörtin ottein kaveri kaivoi GPS:n takataskusta ja löi nokialaisen naviska-softan puksuttamaan. Ei sinne pyöräkauppaan muuten olisi ilman naviskaa löytänyt, sen verran jemmassa oli ks. paikka. Itse istuin Juhan tarakalla ja toisella kädellä pidin kiinni kauhukahvasta ja toisella ohjasin omaa fillaria. Oli muuten kohtuullisen haastava liikkumismuoto. Pyöräpuljun kaveri korjasi Superstyleni entistä ehommaksi ja nyt se pelaa taas kuin naapurin Buick. Tuliterällä takakumilla on mukava ajella ja kun dynamo pysyy paikallaan (se hajosi jo eilen). Niin tosiaan, täällä poliisi sakottaa ja varmuuden vuoksi vielä pamputtaa, jos ei pimeällä ole pyörässä valoja edessä ja takana.

Kaupungissa saatiin ostokset tehtyä kohtuullisen kivuttomasti ja sitten suunnattiin rannalla. Sielä aika meni beach volleyta pelatessa ja nurtsilla pötköttelyssä. Rantapäivään kuuluvien pitsakemujen piti alkaa viideltä, mutta koko setti siirtyi jotenkin kummasti kuudeksi. Onneksi ei ollut yhtään nälkä.... no eipä vissiin. Ja mitä ihmettä, meidän vaihtariarkipäivänsupersankareita juoksutetaan ympäri Enschedeä ja vielä kirmautetaan rannalla ja sen jälkeen palkinnoksi saa kaksi slicea pitsaa... Ei sillä kuulkaa nälkä lähde. Eli nakin kautta kotiin. Illalla pitäisi vielä mennä pelaamaan korttia kahden puolalaisen, italialaisen ja unkarilaisen jampan kanssa. Siinä lyhykäisyydessään tämä päivä.

-tommi-

tiistai 28. elokuuta 2007

I'm alive

Sain pitkän ja tuskaisen odottamisen jälkeen netin pelaamaan. Niin ehdinhän mä olla ilman interventtiiliä jo pari päivää... =/ on sitä huonommastakin aiheesta kehitetty a-luokan kriisijä. Heti piti päästä Hannan kanssa skypettämään. Ehtiihän sitä jo melkosen iksun kehittää näinkin lyhyessä ajassa. No kuitennii jos vaikka mentäisiin asiaan.

Koto-Suomesta lähtö olikin yllättävän vaikeaa, vaikka koko homma oli jo monta kertaa käyty lävitse ja lähtöön valmistauduttu jo pitkän aikaa, mutta niin se vaan veti isommankin miehen haikeaksi. Lentokapteeni Olli (mahd. Nikunen?) oli heppu paikallaan koneen puikoissa ja luotsasi koneensa tasaisella kyydillä Helsingistä Amsterdamiin. Kieltämättä loppulähestyminen Schipholeen oli hieman... öö .. mutkikas. Niin ja lentohan oli heti kärkeen tunnin verran myöhässä. Syyksi ilmoitettiin määräaikaishuoltojen venähtäminen tavallista pidemmäksi. Tiedä sitten mikä oli koneessa ollut päreinä. Tämä siis kerrottiin vasta Tanskan yläpuolella. =/ että turvallista matkaa vaan muillekin, jotka Blue1:lla lentää.

Kentällä oli vastaanottokomitea vastassa, ja siinä hetken pölvästeltyämme lähdimme ajelemaan bussilla Enschedeen. Matka maan toiselle puolelle ei järin kauaa vienyt, vaan perillä oltiin pari tuntia lähdön jälkeen. Ja tosiaan Hollanti on niin tasainen kuin kuvittelet sen olevan ja lehmiä sielä on enemmän kuin niitä kuuluisia tuulimyllyjä.

Enschedeen saavuttaessa oli ilta pimeä ja valopilkut vähissä, kun väsytti aivan liikaa ja kello hipoi jo puoltayötä. Kamat äkkiä kämpille ja samantien nuggumaan. Sama ralli jatkui heti tänään eli maanantaina aamulla. Liian lyhyiden yöunien jälkeen, alkoi kirjautumisprosessi ja muu byrokratian pyöritys. Hyvin monen kupongin ja vielä useamman tiskin jälkeen olivat kadonneet niin passi kuin kohtuullisen rauhallinen mielentila. Harvoin voi pientä ihmistä v****aa niin paljon kuin tänään iltapäivällä. Noh passi nyt ei varsinaisesti ole kateissa vaan kaupungintalolla leimattavana jostain kumman syystä. Tämä on siis yleinen käytäntö, eikä kyseessä ole mikään rikollisten seulonta. Passi pitäisi saada takaisin parin viikon päästä. Kieltämättä on hieman orpo-olo olla reissussa ilman passia. Toinen mieleenpainuva seikka oli kun asunnon vuokrasopparia kirjoitettiin. Neiti siinä kovin ystävällisesti että luo nämä paperit ja allekirjoitukset tuohon, tuohon ja tuohon. Ei muuten mitään, mutta takana hengitti siinä vaiheessa niin pitkä jono ja katseet polttivat reikää niskaan, että sopparien tavaaminen jäi aika pintapuoliseksi. Ei siis muuta kuin nimi paperiin, eihän siinä oikeesti voi muuta tehdä. Vaihtarin asemassa ei suunnattomasti ole neuvotteluvaraa asuntoasioissa.

Paperisodan jälkeen piti hankkia kulkupeli. ESN oli järkännyt käytettyjen fillareiden kirppiksen josta mukaan tarttui 3-vaihteinen Superstyle, hintaan 65€. Ihan hyvän tuntuinen fillari se on, ja lupasit vielä ostaa sen takaisin hintaan 50€. Eli ei nyt ihan surkea kauppa kumminkaan, koska täällä fillari on käytännössä pakollinen. Joka paikkaan mennään pyörällä ja kadunvarsilla on omat kaistat, liikennevalot ja ympyrät pyörille. Suomi voisi ottaa mallia Hollannista siinä, että täällä fillareilla on aina etuajo-oikeus. Ja autoilijat oikeasti antavat tietä. Taisi jossain osua silmään sellainenkin fakta, että Alankomaissa on maailman turvallisin liikenne.

Illalla piti suunnata kaupunkiin yhteiselle illalliselle. Kokoonnuttiin kampuksen keskelle ja lähdettiin suurella porukalla letkassa ajelemaan kaupunkiin, ihan vaan huomataksemme että turha reissu. Homma meni niin, että kaupungissa oli tarkoitus mennä cookin workshop-nimiseen paikkaan, jossa oli ideana vääntää mättöä porukalla. Ryhmäjakoja tutkatessa huomattiin, että eihän täällä ole meidän nimiä. Homma selvisi niin, että koko päivä oli tullut vietettyä väärässä paikassa. Koko päivä oli vietty Erasmus-vaihtareiden kanssa niinkuin nyt ekana tulisi mieleen, mutta meidän tiedekunta (school of management and governance) oli tyrinyt tiedotuksensa ihan kympillä ja onnistunut lähettämään sähköpostinsa vain osalle vaihtareistaan. Mentoreiden avustuksella poljeskeltiin takaisin kampukselle, jotka suuren härdellin ja puhelinrumban jälkeen löysivät oikeaan paikkaan. Loppuilta menikin sitten grillatessa ja Chrolsia juodessa. Huomenna pitää olla kymmeneltä laitoksella jossain infossa. Toivottavasti nyt päätyisin oikeaan paikkaan... hope so.

Niin tosiaan kampus on helkutin suuri ja allekirjoittanut on koko ajan enemmän tai vähemmän eksyksissä, vaikken itseäni ihan kehnona suunnistajana pidäkään. Eiköhän sekin ala ajanmyötä selviämään. Jos kampusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, niin se olisi amerikkalainen. Aluetta on vaikka muille jakaa ja urheilukenttiä on enemmän kuin keskisuuressa suomalaiskaupungissa. Kampuksella on myös useita baareja, supermarket ja tietty se pakollinen kirjakauppa. Lisää infoa tulee kunhan tiedän paremmin missä olen ja mitä löytyy mistäkin =)

Täällä Tommi
Enschede

perjantai 24. elokuuta 2007

Ready for take off

Nonii ei ole enää paljon jäljellä. Rinkka on pakattu ja läppäri lastattu. Huomenna aamupäivällä on tarkoitus karistaa Jyväskylän pölyt jaloista ja suunnata, ah aina niin ehanaan, Kotkaan moikkaamaan äitimuoria ja isäpappaa. Sunnuntaina sitten kentälle ja...

Pienenpieni jännityksenpoikanen alkaa jo mahanpohjassakin tuntumaan, no eipä tuo sinänsä ihme ole. Ei ulkomaille muuttaminen nyt kuitenkaan ihan pikkujuttu ole, vaikkei nyt mitenkään ennenkuulumaton saavutus enää olekaan. Jotenkin alkaa heti korvissa soida vanhemman kaartin sanonnat, "Toista se oli silloin kun Ammu vainaa Ameeriikkaan lähti..." just joo. Eipä tiennyt Ammu mihin leikkiin aikoinaan lähti, mutta olihan se tietty suurempi hyppy tuntemattomaan. Totuus olikin sitten raadollista kun kultaa vuollessa ei ollutkaan puukko tarpeeksi terävä ja hiomakivellä oli tullut nakattua kotikylän epäilevää Veijoa. Itselleni on kuitenkin tässä vaiheessa suurin piirtein selvää mitä on vastassa, kun Ammu taas ei voinut olla edes varma perille pääsystä. Noh.. enpä ole itsekään ;P

Mielessä pyörii lähinnä uusien ihmisten tapaaminen, miten pärjään jonkun lipeävän italialaisen makaroonin purijan kanssa, soittaako naapurin spaniardi flamencoa aamuyöhon ja pistääkö alakerran turkkilainen heti kebab-kioskin pystyyn. Usoisin kuitennii, että eiköhän ne ole ihan samanlaisia, eksyksissä olevia karvanaamoja kuin itsekin. Siinä voisi sitten siteerata Särkänniemen Pena-Puu:n biisiä: "Vaikka ollaan erilaisii, niin ollaan ystäviii..." Nojoo... Ei mut oikeesti Pena-Puu oli Särkkiksellä ihan mielettömän huvittava. Käytiin Hannan kanssa viime viikonloppuna Tampereella viettämässä kauan suunniteltua Tampere-päivää ja tällä keikalla tuli tehtyä tuttavuutta myös Pena-Puun kanssa. Että se siitä.

-tommi-

maanantai 13. elokuuta 2007

Eka vaihto

Hyvin alkaa tämä minun blogaaminen. Heti ensimmäisestä kerrasta lähtien ylittyy suunniteltu päivitysväli. Syyhän ei tietenkään ole minun saamattomuuteni vaan syypää on ehdottomasti ylläpito, joka sensuroi ja randomoi upload-päivät pitkälle tulevaisuuteen. Niinpä niin.

Loppu lähestyy. Töitä on enää tämä viikko jäljellä ja sitten vuorossa on työntäytteinen loma, jonka aikana pitää hoitaa loputkin Suomen päässä roikkuvat asiat. Jonkinlaista pakkauslistaakin pitäisi varmaan tehdä. Itseni tuntien yritän kuitenkin hallita syntynyttä kaaosta pelkän muistin avulla, jonka seurauksena puolet tarpeellisesta tavarasta jää matkalle. Postkantoor voi sitten huolehtia, että mun hammasharja pääsee perille. Mielenkiintoinen detalji on, että Alankomaissa postista näyttäisi huolehtivan TNT, eikä valtion firma. Ulkoistus on päivänsana postinkuljetuksessakin, eipä siinä mitään kunhan tavara kulkee. Tuetaan sitten TNT-post:n liiketoimintaa ja lähetellään tavaroita perään. Tämän hetkinen työnantajakin käyttää TNT:n kuriiripalveluja, joten ei se voi olla huono firma =)

Tällä hetkellä eniten päänvaivaa aiheuttaa Vista-vitsaus. Kortexissa oli ongelmia saada uudenkarheata läppäriä verkkoon, kun taas Kotkassa se meni ihan heittämällä. Tietoliikenneguru Apo vihjaisi läppärin yhteysnopeuden pakottamisesta hitaammaksi, koska Kortexin kämpällä oleva purkki mopoilee ja läppärin verkkokortti ajaa formulaa. Dilemma olisi hyvä saada ratkottua ennen lähtöä, ettei vastaavassa tilanteessa olisi niin suurta tarvetta hyppiä seinille.

Olin taas kerran istumassa Amadeuksessa ( http://www.amadeus.net ) ja tutkin lentovaraustani. Aivan kuin minulla olisi suurikin pelko sen häviämisestä ja sitä paitsi mitä minä voisin tehdä jos ks. varaus sieltä katoaisi. Luulisin tai ainakin toivoisin, että Amadeuksen pojat pitävät huolta datansa varmistuksesta. Olisi erittäin ikävää, suorastaan raivostuttavaa, itse asiassa äärimmäisen v****maista, jos jokin häyrä ajaisi koko kannan sileäksi ja varmistukset hoidettaisiin nykytrendin mukaisesti etäpalveluna Cayman saarille rekisteröidystä yrityksestä. Kaikki sympatiat ylläpidolle tässäkin asiassa. Varaustani vahtiessa pisti silmään, että empä ole aiemmin uskaltautunut BAE Systems:n tuotteen kyytiin. Itse asiassa en tiedä kyseisestä lennokkivalmistajasta muuta kuin nimen. Eli ei muuta kuin surffaamaan http://www.baesystems.com/index.htm . Näyttää kyseinen pulju olevan aika pitkälti sotateollisuuden palveluksessa. Mihinkähän pommikoneen kyytiin sitä ollaan menossa, antavat vielä laskuvarjon mukaan ja Amsterdamin läheisyydessä potkivat takaluukusta pihalle ja huutavat perään että "tervetuloa toistekin". Ei nyt taas hyvältä näytä. Tutkitaanpa vähän lisää: Airliners.net:stä ( http://airliners.net ) löytyy ainakin kuvia samasta konetyypistä, jota Blue1:kin käyttää. Näyttivät olleen myös hyvämaineisten lentofirmojen väreissä (ainakin Air France ja Luftwaffe osuivat silmään) ja olivat vielä ihan siviilikoneen näköisiä, joten ei taida olla kovinkaan suurta tarvetta panikoida. Btw. Useless Trivia nro:****** Blue1 nimeää koneensa suomalaisten järvien mukaan (http://blue1.fi/blue/yritystietoa/laivue/lentokonetyypit/). Kaikkea sitä oppii kun tuijottelee lentsikoiden kuvia. Voisiko sitä aikaansa parempaan käyttää? No ei voi.

lopun lähestyessä
-tommi-

maanantai 6. elokuuta 2007

Pelinavaus

Elämäni ensimmäinen blogi on nyt nähnyt päivänvalon. Alkuperäinen idea blogin kirjoitteluun lähti tarpeesta raapustaa vaihdon aikana jonkinlaista matkapäiväkirjaa, ja olla kerrankin kaukaa viisas kun talvella on edessä vaihtorapparin kirjoittaminen. Ainakin tämän syksyn (2007) ja alkutalven aikana ilmestyvä kaunokirjallinen helmi, karvaisen käden kirjoittama koukeroinen proosa, käsittelee lähinnä tulevaa opiskelijavaihtoa Läntisessä Euroopassa. Kunhan palailen maailmalta Suomen hyiseen Tammikuuhun, niin blogin luonne saattaa muuttua johonkin muuhun suuntaan. Siihen asti setti tulee sisältämään enemmän tai vähemmän vaihtokautta käsittelevää matskua.

palaamma asiaan ASAP
-tommi-