"Voiko ihanammin aamun enää alkaa" huuti korvissa myös armeijan ensimmäisenä aamuna, niin kuin tänäänkin. Itse asiassa aamuherätys meni ihan mukavasti, vaikkakin yöunet olivat taaskin jääneet liian lyhyiksi. Ongelmat alkoivat heti kun olin lähdössä liikkeelle. Tarkoitus oli mennä kaupungille hankkimaan uimashortsit, koska tänään ohjelmassa olisi erilaisia ranta-aktiviteetteja ja heti perään pizza-kekkerit. Olin sopinut tapaamisen Juhan kanssa ja päivän kantavana teemana oli käydän kimpassa kaupungilla ja palata takaisin kampukselle. Kampukselta suuntana olisi sitten uimaranta ja mukana koko vaihtariporukka, elikkäs pyöräkolonna olisi ollut jotain kilometrin luokkaa.
Noh suunnitelmat kusivat heti alkuun, kun mun uuden karheasta Superstyle-fillarista menivät ketjut. Eihän se nyt suuri vaiva ole laittaa ketjuja takaisin, mutta kun tossa ketjusuoja on mallia: täysin peittävä. Eli ei siis sellainen mitä nykyisin suomalaisissa pyörissä näkee. Sen irti repimiseen ja takaisin laittoon tuhrautuikin sitten aikaa ihan riittävästi. Eli ei muuta kuin tuli perseen alla polkemaan kaupungin suuntaan, ihan vain huomaamaan että takarengas paukahtaa puolimatkassa. Ja samalla takapyörän ruuvit tippuvat irti. Joo kyllä kaikki kävi yhtäaikaa. Oli siinä taas riemussa pitelemistä, kun takana on 3km ja edessä 2. Onneksi kaverilla oli mukana käyntikortti pyöräfirmaan, joka maanantaina trokasi meille fillarit. Ei siinä sitten muutakuin puolinörtin ottein kaveri kaivoi GPS:n takataskusta ja löi nokialaisen naviska-softan puksuttamaan. Ei sinne pyöräkauppaan muuten olisi ilman naviskaa löytänyt, sen verran jemmassa oli ks. paikka. Itse istuin Juhan tarakalla ja toisella kädellä pidin kiinni kauhukahvasta ja toisella ohjasin omaa fillaria. Oli muuten kohtuullisen haastava liikkumismuoto. Pyöräpuljun kaveri korjasi Superstyleni entistä ehommaksi ja nyt se pelaa taas kuin naapurin Buick. Tuliterällä takakumilla on mukava ajella ja kun dynamo pysyy paikallaan (se hajosi jo eilen). Niin tosiaan, täällä poliisi sakottaa ja varmuuden vuoksi vielä pamputtaa, jos ei pimeällä ole pyörässä valoja edessä ja takana.
Kaupungissa saatiin ostokset tehtyä kohtuullisen kivuttomasti ja sitten suunnattiin rannalla. Sielä aika meni beach volleyta pelatessa ja nurtsilla pötköttelyssä. Rantapäivään kuuluvien pitsakemujen piti alkaa viideltä, mutta koko setti siirtyi jotenkin kummasti kuudeksi. Onneksi ei ollut yhtään nälkä.... no eipä vissiin. Ja mitä ihmettä, meidän vaihtariarkipäivänsupersankareita juoksutetaan ympäri Enschedeä ja vielä kirmautetaan rannalla ja sen jälkeen palkinnoksi saa kaksi slicea pitsaa... Ei sillä kuulkaa nälkä lähde. Eli nakin kautta kotiin. Illalla pitäisi vielä mennä pelaamaan korttia kahden puolalaisen, italialaisen ja unkarilaisen jampan kanssa. Siinä lyhykäisyydessään tämä päivä.
-tommi-
keskiviikko 29. elokuuta 2007
tiistai 28. elokuuta 2007
I'm alive
Sain pitkän ja tuskaisen odottamisen jälkeen netin pelaamaan. Niin ehdinhän mä olla ilman interventtiiliä jo pari päivää... =/ on sitä huonommastakin aiheesta kehitetty a-luokan kriisijä. Heti piti päästä Hannan kanssa skypettämään. Ehtiihän sitä jo melkosen iksun kehittää näinkin lyhyessä ajassa. No kuitennii jos vaikka mentäisiin asiaan.
Koto-Suomesta lähtö olikin yllättävän vaikeaa, vaikka koko homma oli jo monta kertaa käyty lävitse ja lähtöön valmistauduttu jo pitkän aikaa, mutta niin se vaan veti isommankin miehen haikeaksi. Lentokapteeni Olli (mahd. Nikunen?) oli heppu paikallaan koneen puikoissa ja luotsasi koneensa tasaisella kyydillä Helsingistä Amsterdamiin. Kieltämättä loppulähestyminen Schipholeen oli hieman... öö .. mutkikas. Niin ja lentohan oli heti kärkeen tunnin verran myöhässä. Syyksi ilmoitettiin määräaikaishuoltojen venähtäminen tavallista pidemmäksi. Tiedä sitten mikä oli koneessa ollut päreinä. Tämä siis kerrottiin vasta Tanskan yläpuolella. =/ että turvallista matkaa vaan muillekin, jotka Blue1:lla lentää.
Kentällä oli vastaanottokomitea vastassa, ja siinä hetken pölvästeltyämme lähdimme ajelemaan bussilla Enschedeen. Matka maan toiselle puolelle ei järin kauaa vienyt, vaan perillä oltiin pari tuntia lähdön jälkeen. Ja tosiaan Hollanti on niin tasainen kuin kuvittelet sen olevan ja lehmiä sielä on enemmän kuin niitä kuuluisia tuulimyllyjä.
Enschedeen saavuttaessa oli ilta pimeä ja valopilkut vähissä, kun väsytti aivan liikaa ja kello hipoi jo puoltayötä. Kamat äkkiä kämpille ja samantien nuggumaan. Sama ralli jatkui heti tänään eli maanantaina aamulla. Liian lyhyiden yöunien jälkeen, alkoi kirjautumisprosessi ja muu byrokratian pyöritys. Hyvin monen kupongin ja vielä useamman tiskin jälkeen olivat kadonneet niin passi kuin kohtuullisen rauhallinen mielentila. Harvoin voi pientä ihmistä v****aa niin paljon kuin tänään iltapäivällä. Noh passi nyt ei varsinaisesti ole kateissa vaan kaupungintalolla leimattavana jostain kumman syystä. Tämä on siis yleinen käytäntö, eikä kyseessä ole mikään rikollisten seulonta. Passi pitäisi saada takaisin parin viikon päästä. Kieltämättä on hieman orpo-olo olla reissussa ilman passia. Toinen mieleenpainuva seikka oli kun asunnon vuokrasopparia kirjoitettiin. Neiti siinä kovin ystävällisesti että luo nämä paperit ja allekirjoitukset tuohon, tuohon ja tuohon. Ei muuten mitään, mutta takana hengitti siinä vaiheessa niin pitkä jono ja katseet polttivat reikää niskaan, että sopparien tavaaminen jäi aika pintapuoliseksi. Ei siis muuta kuin nimi paperiin, eihän siinä oikeesti voi muuta tehdä. Vaihtarin asemassa ei suunnattomasti ole neuvotteluvaraa asuntoasioissa.
Paperisodan jälkeen piti hankkia kulkupeli. ESN oli järkännyt käytettyjen fillareiden kirppiksen josta mukaan tarttui 3-vaihteinen Superstyle, hintaan 65€. Ihan hyvän tuntuinen fillari se on, ja lupasit vielä ostaa sen takaisin hintaan 50€. Eli ei nyt ihan surkea kauppa kumminkaan, koska täällä fillari on käytännössä pakollinen. Joka paikkaan mennään pyörällä ja kadunvarsilla on omat kaistat, liikennevalot ja ympyrät pyörille. Suomi voisi ottaa mallia Hollannista siinä, että täällä fillareilla on aina etuajo-oikeus. Ja autoilijat oikeasti antavat tietä. Taisi jossain osua silmään sellainenkin fakta, että Alankomaissa on maailman turvallisin liikenne.
Illalla piti suunnata kaupunkiin yhteiselle illalliselle. Kokoonnuttiin kampuksen keskelle ja lähdettiin suurella porukalla letkassa ajelemaan kaupunkiin, ihan vaan huomataksemme että turha reissu. Homma meni niin, että kaupungissa oli tarkoitus mennä cookin workshop-nimiseen paikkaan, jossa oli ideana vääntää mättöä porukalla. Ryhmäjakoja tutkatessa huomattiin, että eihän täällä ole meidän nimiä. Homma selvisi niin, että koko päivä oli tullut vietettyä väärässä paikassa. Koko päivä oli vietty Erasmus-vaihtareiden kanssa niinkuin nyt ekana tulisi mieleen, mutta meidän tiedekunta (school of management and governance) oli tyrinyt tiedotuksensa ihan kympillä ja onnistunut lähettämään sähköpostinsa vain osalle vaihtareistaan. Mentoreiden avustuksella poljeskeltiin takaisin kampukselle, jotka suuren härdellin ja puhelinrumban jälkeen löysivät oikeaan paikkaan. Loppuilta menikin sitten grillatessa ja Chrolsia juodessa. Huomenna pitää olla kymmeneltä laitoksella jossain infossa. Toivottavasti nyt päätyisin oikeaan paikkaan... hope so.
Niin tosiaan kampus on helkutin suuri ja allekirjoittanut on koko ajan enemmän tai vähemmän eksyksissä, vaikken itseäni ihan kehnona suunnistajana pidäkään. Eiköhän sekin ala ajanmyötä selviämään. Jos kampusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, niin se olisi amerikkalainen. Aluetta on vaikka muille jakaa ja urheilukenttiä on enemmän kuin keskisuuressa suomalaiskaupungissa. Kampuksella on myös useita baareja, supermarket ja tietty se pakollinen kirjakauppa. Lisää infoa tulee kunhan tiedän paremmin missä olen ja mitä löytyy mistäkin =)
Täällä Tommi
Enschede
Koto-Suomesta lähtö olikin yllättävän vaikeaa, vaikka koko homma oli jo monta kertaa käyty lävitse ja lähtöön valmistauduttu jo pitkän aikaa, mutta niin se vaan veti isommankin miehen haikeaksi. Lentokapteeni Olli (mahd. Nikunen?) oli heppu paikallaan koneen puikoissa ja luotsasi koneensa tasaisella kyydillä Helsingistä Amsterdamiin. Kieltämättä loppulähestyminen Schipholeen oli hieman... öö .. mutkikas. Niin ja lentohan oli heti kärkeen tunnin verran myöhässä. Syyksi ilmoitettiin määräaikaishuoltojen venähtäminen tavallista pidemmäksi. Tiedä sitten mikä oli koneessa ollut päreinä. Tämä siis kerrottiin vasta Tanskan yläpuolella. =/ että turvallista matkaa vaan muillekin, jotka Blue1:lla lentää.
Kentällä oli vastaanottokomitea vastassa, ja siinä hetken pölvästeltyämme lähdimme ajelemaan bussilla Enschedeen. Matka maan toiselle puolelle ei järin kauaa vienyt, vaan perillä oltiin pari tuntia lähdön jälkeen. Ja tosiaan Hollanti on niin tasainen kuin kuvittelet sen olevan ja lehmiä sielä on enemmän kuin niitä kuuluisia tuulimyllyjä.
Enschedeen saavuttaessa oli ilta pimeä ja valopilkut vähissä, kun väsytti aivan liikaa ja kello hipoi jo puoltayötä. Kamat äkkiä kämpille ja samantien nuggumaan. Sama ralli jatkui heti tänään eli maanantaina aamulla. Liian lyhyiden yöunien jälkeen, alkoi kirjautumisprosessi ja muu byrokratian pyöritys. Hyvin monen kupongin ja vielä useamman tiskin jälkeen olivat kadonneet niin passi kuin kohtuullisen rauhallinen mielentila. Harvoin voi pientä ihmistä v****aa niin paljon kuin tänään iltapäivällä. Noh passi nyt ei varsinaisesti ole kateissa vaan kaupungintalolla leimattavana jostain kumman syystä. Tämä on siis yleinen käytäntö, eikä kyseessä ole mikään rikollisten seulonta. Passi pitäisi saada takaisin parin viikon päästä. Kieltämättä on hieman orpo-olo olla reissussa ilman passia. Toinen mieleenpainuva seikka oli kun asunnon vuokrasopparia kirjoitettiin. Neiti siinä kovin ystävällisesti että luo nämä paperit ja allekirjoitukset tuohon, tuohon ja tuohon. Ei muuten mitään, mutta takana hengitti siinä vaiheessa niin pitkä jono ja katseet polttivat reikää niskaan, että sopparien tavaaminen jäi aika pintapuoliseksi. Ei siis muuta kuin nimi paperiin, eihän siinä oikeesti voi muuta tehdä. Vaihtarin asemassa ei suunnattomasti ole neuvotteluvaraa asuntoasioissa.
Paperisodan jälkeen piti hankkia kulkupeli. ESN oli järkännyt käytettyjen fillareiden kirppiksen josta mukaan tarttui 3-vaihteinen Superstyle, hintaan 65€. Ihan hyvän tuntuinen fillari se on, ja lupasit vielä ostaa sen takaisin hintaan 50€. Eli ei nyt ihan surkea kauppa kumminkaan, koska täällä fillari on käytännössä pakollinen. Joka paikkaan mennään pyörällä ja kadunvarsilla on omat kaistat, liikennevalot ja ympyrät pyörille. Suomi voisi ottaa mallia Hollannista siinä, että täällä fillareilla on aina etuajo-oikeus. Ja autoilijat oikeasti antavat tietä. Taisi jossain osua silmään sellainenkin fakta, että Alankomaissa on maailman turvallisin liikenne.
Illalla piti suunnata kaupunkiin yhteiselle illalliselle. Kokoonnuttiin kampuksen keskelle ja lähdettiin suurella porukalla letkassa ajelemaan kaupunkiin, ihan vaan huomataksemme että turha reissu. Homma meni niin, että kaupungissa oli tarkoitus mennä cookin workshop-nimiseen paikkaan, jossa oli ideana vääntää mättöä porukalla. Ryhmäjakoja tutkatessa huomattiin, että eihän täällä ole meidän nimiä. Homma selvisi niin, että koko päivä oli tullut vietettyä väärässä paikassa. Koko päivä oli vietty Erasmus-vaihtareiden kanssa niinkuin nyt ekana tulisi mieleen, mutta meidän tiedekunta (school of management and governance) oli tyrinyt tiedotuksensa ihan kympillä ja onnistunut lähettämään sähköpostinsa vain osalle vaihtareistaan. Mentoreiden avustuksella poljeskeltiin takaisin kampukselle, jotka suuren härdellin ja puhelinrumban jälkeen löysivät oikeaan paikkaan. Loppuilta menikin sitten grillatessa ja Chrolsia juodessa. Huomenna pitää olla kymmeneltä laitoksella jossain infossa. Toivottavasti nyt päätyisin oikeaan paikkaan... hope so.
Niin tosiaan kampus on helkutin suuri ja allekirjoittanut on koko ajan enemmän tai vähemmän eksyksissä, vaikken itseäni ihan kehnona suunnistajana pidäkään. Eiköhän sekin ala ajanmyötä selviämään. Jos kampusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, niin se olisi amerikkalainen. Aluetta on vaikka muille jakaa ja urheilukenttiä on enemmän kuin keskisuuressa suomalaiskaupungissa. Kampuksella on myös useita baareja, supermarket ja tietty se pakollinen kirjakauppa. Lisää infoa tulee kunhan tiedän paremmin missä olen ja mitä löytyy mistäkin =)
Täällä Tommi
Enschede
perjantai 24. elokuuta 2007
Ready for take off
Nonii ei ole enää paljon jäljellä. Rinkka on pakattu ja läppäri lastattu. Huomenna aamupäivällä on tarkoitus karistaa Jyväskylän pölyt jaloista ja suunnata, ah aina niin ehanaan, Kotkaan moikkaamaan äitimuoria ja isäpappaa. Sunnuntaina sitten kentälle ja...
Pienenpieni jännityksenpoikanen alkaa jo mahanpohjassakin tuntumaan, no eipä tuo sinänsä ihme ole. Ei ulkomaille muuttaminen nyt kuitenkaan ihan pikkujuttu ole, vaikkei nyt mitenkään ennenkuulumaton saavutus enää olekaan. Jotenkin alkaa heti korvissa soida vanhemman kaartin sanonnat, "Toista se oli silloin kun Ammu vainaa Ameeriikkaan lähti..." just joo. Eipä tiennyt Ammu mihin leikkiin aikoinaan lähti, mutta olihan se tietty suurempi hyppy tuntemattomaan. Totuus olikin sitten raadollista kun kultaa vuollessa ei ollutkaan puukko tarpeeksi terävä ja hiomakivellä oli tullut nakattua kotikylän epäilevää Veijoa. Itselleni on kuitenkin tässä vaiheessa suurin piirtein selvää mitä on vastassa, kun Ammu taas ei voinut olla edes varma perille pääsystä. Noh.. enpä ole itsekään ;P
Mielessä pyörii lähinnä uusien ihmisten tapaaminen, miten pärjään jonkun lipeävän italialaisen makaroonin purijan kanssa, soittaako naapurin spaniardi flamencoa aamuyöhon ja pistääkö alakerran turkkilainen heti kebab-kioskin pystyyn. Usoisin kuitennii, että eiköhän ne ole ihan samanlaisia, eksyksissä olevia karvanaamoja kuin itsekin. Siinä voisi sitten siteerata Särkänniemen Pena-Puu:n biisiä: "Vaikka ollaan erilaisii, niin ollaan ystäviii..." Nojoo... Ei mut oikeesti Pena-Puu oli Särkkiksellä ihan mielettömän huvittava. Käytiin Hannan kanssa viime viikonloppuna Tampereella viettämässä kauan suunniteltua Tampere-päivää ja tällä keikalla tuli tehtyä tuttavuutta myös Pena-Puun kanssa. Että se siitä.
-tommi-
Pienenpieni jännityksenpoikanen alkaa jo mahanpohjassakin tuntumaan, no eipä tuo sinänsä ihme ole. Ei ulkomaille muuttaminen nyt kuitenkaan ihan pikkujuttu ole, vaikkei nyt mitenkään ennenkuulumaton saavutus enää olekaan. Jotenkin alkaa heti korvissa soida vanhemman kaartin sanonnat, "Toista se oli silloin kun Ammu vainaa Ameeriikkaan lähti..." just joo. Eipä tiennyt Ammu mihin leikkiin aikoinaan lähti, mutta olihan se tietty suurempi hyppy tuntemattomaan. Totuus olikin sitten raadollista kun kultaa vuollessa ei ollutkaan puukko tarpeeksi terävä ja hiomakivellä oli tullut nakattua kotikylän epäilevää Veijoa. Itselleni on kuitenkin tässä vaiheessa suurin piirtein selvää mitä on vastassa, kun Ammu taas ei voinut olla edes varma perille pääsystä. Noh.. enpä ole itsekään ;P
Mielessä pyörii lähinnä uusien ihmisten tapaaminen, miten pärjään jonkun lipeävän italialaisen makaroonin purijan kanssa, soittaako naapurin spaniardi flamencoa aamuyöhon ja pistääkö alakerran turkkilainen heti kebab-kioskin pystyyn. Usoisin kuitennii, että eiköhän ne ole ihan samanlaisia, eksyksissä olevia karvanaamoja kuin itsekin. Siinä voisi sitten siteerata Särkänniemen Pena-Puu:n biisiä: "Vaikka ollaan erilaisii, niin ollaan ystäviii..." Nojoo... Ei mut oikeesti Pena-Puu oli Särkkiksellä ihan mielettömän huvittava. Käytiin Hannan kanssa viime viikonloppuna Tampereella viettämässä kauan suunniteltua Tampere-päivää ja tällä keikalla tuli tehtyä tuttavuutta myös Pena-Puun kanssa. Että se siitä.
-tommi-
maanantai 13. elokuuta 2007
Eka vaihto
Hyvin alkaa tämä minun blogaaminen. Heti ensimmäisestä kerrasta lähtien ylittyy suunniteltu päivitysväli. Syyhän ei tietenkään ole minun saamattomuuteni vaan syypää on ehdottomasti ylläpito, joka sensuroi ja randomoi upload-päivät pitkälle tulevaisuuteen. Niinpä niin.
Loppu lähestyy. Töitä on enää tämä viikko jäljellä ja sitten vuorossa on työntäytteinen loma, jonka aikana pitää hoitaa loputkin Suomen päässä roikkuvat asiat. Jonkinlaista pakkauslistaakin pitäisi varmaan tehdä. Itseni tuntien yritän kuitenkin hallita syntynyttä kaaosta pelkän muistin avulla, jonka seurauksena puolet tarpeellisesta tavarasta jää matkalle. Postkantoor voi sitten huolehtia, että mun hammasharja pääsee perille. Mielenkiintoinen detalji on, että Alankomaissa postista näyttäisi huolehtivan TNT, eikä valtion firma. Ulkoistus on päivänsana postinkuljetuksessakin, eipä siinä mitään kunhan tavara kulkee. Tuetaan sitten TNT-post:n liiketoimintaa ja lähetellään tavaroita perään. Tämän hetkinen työnantajakin käyttää TNT:n kuriiripalveluja, joten ei se voi olla huono firma =)
Tällä hetkellä eniten päänvaivaa aiheuttaa Vista-vitsaus. Kortexissa oli ongelmia saada uudenkarheata läppäriä verkkoon, kun taas Kotkassa se meni ihan heittämällä. Tietoliikenneguru Apo vihjaisi läppärin yhteysnopeuden pakottamisesta hitaammaksi, koska Kortexin kämpällä oleva purkki mopoilee ja läppärin verkkokortti ajaa formulaa. Dilemma olisi hyvä saada ratkottua ennen lähtöä, ettei vastaavassa tilanteessa olisi niin suurta tarvetta hyppiä seinille.
Olin taas kerran istumassa Amadeuksessa ( http://www.amadeus.net ) ja tutkin lentovaraustani. Aivan kuin minulla olisi suurikin pelko sen häviämisestä ja sitä paitsi mitä minä voisin tehdä jos ks. varaus sieltä katoaisi. Luulisin tai ainakin toivoisin, että Amadeuksen pojat pitävät huolta datansa varmistuksesta. Olisi erittäin ikävää, suorastaan raivostuttavaa, itse asiassa äärimmäisen v****maista, jos jokin häyrä ajaisi koko kannan sileäksi ja varmistukset hoidettaisiin nykytrendin mukaisesti etäpalveluna Cayman saarille rekisteröidystä yrityksestä. Kaikki sympatiat ylläpidolle tässäkin asiassa. Varaustani vahtiessa pisti silmään, että empä ole aiemmin uskaltautunut BAE Systems:n tuotteen kyytiin. Itse asiassa en tiedä kyseisestä lennokkivalmistajasta muuta kuin nimen. Eli ei muuta kuin surffaamaan http://www.baesystems.com/index.htm . Näyttää kyseinen pulju olevan aika pitkälti sotateollisuuden palveluksessa. Mihinkähän pommikoneen kyytiin sitä ollaan menossa, antavat vielä laskuvarjon mukaan ja Amsterdamin läheisyydessä potkivat takaluukusta pihalle ja huutavat perään että "tervetuloa toistekin". Ei nyt taas hyvältä näytä. Tutkitaanpa vähän lisää: Airliners.net:stä ( http://airliners.net ) löytyy ainakin kuvia samasta konetyypistä, jota Blue1:kin käyttää. Näyttivät olleen myös hyvämaineisten lentofirmojen väreissä (ainakin Air France ja Luftwaffe osuivat silmään) ja olivat vielä ihan siviilikoneen näköisiä, joten ei taida olla kovinkaan suurta tarvetta panikoida. Btw. Useless Trivia nro:****** Blue1 nimeää koneensa suomalaisten järvien mukaan (http://blue1.fi/blue/yritystietoa/laivue/lentokonetyypit/). Kaikkea sitä oppii kun tuijottelee lentsikoiden kuvia. Voisiko sitä aikaansa parempaan käyttää? No ei voi.
lopun lähestyessä
-tommi-
Loppu lähestyy. Töitä on enää tämä viikko jäljellä ja sitten vuorossa on työntäytteinen loma, jonka aikana pitää hoitaa loputkin Suomen päässä roikkuvat asiat. Jonkinlaista pakkauslistaakin pitäisi varmaan tehdä. Itseni tuntien yritän kuitenkin hallita syntynyttä kaaosta pelkän muistin avulla, jonka seurauksena puolet tarpeellisesta tavarasta jää matkalle. Postkantoor voi sitten huolehtia, että mun hammasharja pääsee perille. Mielenkiintoinen detalji on, että Alankomaissa postista näyttäisi huolehtivan TNT, eikä valtion firma. Ulkoistus on päivänsana postinkuljetuksessakin, eipä siinä mitään kunhan tavara kulkee. Tuetaan sitten TNT-post:n liiketoimintaa ja lähetellään tavaroita perään. Tämän hetkinen työnantajakin käyttää TNT:n kuriiripalveluja, joten ei se voi olla huono firma =)
Tällä hetkellä eniten päänvaivaa aiheuttaa Vista-vitsaus. Kortexissa oli ongelmia saada uudenkarheata läppäriä verkkoon, kun taas Kotkassa se meni ihan heittämällä. Tietoliikenneguru Apo vihjaisi läppärin yhteysnopeuden pakottamisesta hitaammaksi, koska Kortexin kämpällä oleva purkki mopoilee ja läppärin verkkokortti ajaa formulaa. Dilemma olisi hyvä saada ratkottua ennen lähtöä, ettei vastaavassa tilanteessa olisi niin suurta tarvetta hyppiä seinille.
Olin taas kerran istumassa Amadeuksessa ( http://www.amadeus.net ) ja tutkin lentovaraustani. Aivan kuin minulla olisi suurikin pelko sen häviämisestä ja sitä paitsi mitä minä voisin tehdä jos ks. varaus sieltä katoaisi. Luulisin tai ainakin toivoisin, että Amadeuksen pojat pitävät huolta datansa varmistuksesta. Olisi erittäin ikävää, suorastaan raivostuttavaa, itse asiassa äärimmäisen v****maista, jos jokin häyrä ajaisi koko kannan sileäksi ja varmistukset hoidettaisiin nykytrendin mukaisesti etäpalveluna Cayman saarille rekisteröidystä yrityksestä. Kaikki sympatiat ylläpidolle tässäkin asiassa. Varaustani vahtiessa pisti silmään, että empä ole aiemmin uskaltautunut BAE Systems:n tuotteen kyytiin. Itse asiassa en tiedä kyseisestä lennokkivalmistajasta muuta kuin nimen. Eli ei muuta kuin surffaamaan http://www.baesystems.com/index.htm . Näyttää kyseinen pulju olevan aika pitkälti sotateollisuuden palveluksessa. Mihinkähän pommikoneen kyytiin sitä ollaan menossa, antavat vielä laskuvarjon mukaan ja Amsterdamin läheisyydessä potkivat takaluukusta pihalle ja huutavat perään että "tervetuloa toistekin". Ei nyt taas hyvältä näytä. Tutkitaanpa vähän lisää: Airliners.net:stä ( http://airliners.net ) löytyy ainakin kuvia samasta konetyypistä, jota Blue1:kin käyttää. Näyttivät olleen myös hyvämaineisten lentofirmojen väreissä (ainakin Air France ja Luftwaffe osuivat silmään) ja olivat vielä ihan siviilikoneen näköisiä, joten ei taida olla kovinkaan suurta tarvetta panikoida. Btw. Useless Trivia nro:****** Blue1 nimeää koneensa suomalaisten järvien mukaan (http://blue1.fi/blue/yritystietoa/laivue/lentokonetyypit/). Kaikkea sitä oppii kun tuijottelee lentsikoiden kuvia. Voisiko sitä aikaansa parempaan käyttää? No ei voi.
lopun lähestyessä
-tommi-
maanantai 6. elokuuta 2007
Pelinavaus
Elämäni ensimmäinen blogi on nyt nähnyt päivänvalon. Alkuperäinen idea blogin kirjoitteluun lähti tarpeesta raapustaa vaihdon aikana jonkinlaista matkapäiväkirjaa, ja olla kerrankin kaukaa viisas kun talvella on edessä vaihtorapparin kirjoittaminen. Ainakin tämän syksyn (2007) ja alkutalven aikana ilmestyvä kaunokirjallinen helmi, karvaisen käden kirjoittama koukeroinen proosa, käsittelee lähinnä tulevaa opiskelijavaihtoa Läntisessä Euroopassa. Kunhan palailen maailmalta Suomen hyiseen Tammikuuhun, niin blogin luonne saattaa muuttua johonkin muuhun suuntaan. Siihen asti setti tulee sisältämään enemmän tai vähemmän vaihtokautta käsittelevää matskua.
palaamma asiaan ASAP
-tommi-
palaamma asiaan ASAP
-tommi-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
