Noni nyt taas hajottaa... Toisaalta helpottaa... Elikkäs pyöräongelmat näyttäisivät olevan taakse jäänyttä elämää kun Superstyle, luetettavan uskollinen seuralainen, otti ja laukesi nyt sitte kokonaan. Eipä tarvi siitäkään enää huolehtia. Tosin joudun nyt sitten talsimaan ja ajelemaan bussilla enemmän, mutta eipä toi nyt hirveesti haittaa. Kaikkien dutchien järkytyksesksi täytyy sanoa, että mä itse asiassa pidän enemmän kävelystä ku pyöräilystä. Oikeilla työkaluilla ja varaosilla ton värkin nyt voisi saada vielä iskuun, mut ei nappaa ku on niin VÄHÄ. Niin loppu lähenee niinkuin todettiin jo toisessa blogitekstissä elokuussa, mutta kotiinpaluu alkaa pikku hiljaa konkretisoitumaan. No ei nyt tarvi vielä riemusta tai raivosta kiljua, olen mä täällä nyt vielä jonkun aikaa. Bookkasin kuitenkin jo lennot kotia päin. Huvittavaa sinänsä, että halpalentoyhtiöt ei ole enää halpoja =/ Blue1:n ams-hel -väli maksoi jo muutamia kymppejä enemmän kuin Finskin vastaava. Halvin lento olisi ollut SAS:lla, mutta viime aikaisten tapahtumien jälkeen ei suunnattomasti ks. liidokkifirma nappaa. Tarkistin kuitenkin, että SAS:lla olisi ks. reitillä ollut MD-80 koneena mutta silti... Toinen vähemmän SAS:ia mairitteleva tapahtuma sattui Ranskassa Hannan suomalaiselle vaihtarikaverille, kun SAS oli peruuttanut lentoja ja uusien järkkääminen ei ollutkaan niin joustavaa kuin olisi pitänyt. Lopputuloksena ks. hemmot kuluttivat Charles De Gaullen lattiaa ja penkkejä yli vuorokauden tms.. Kysykää Hannalta tarkempi selitys, kun itse en enää muista. Heja Sverige! Taisi SAS olla otsikoissa muutama vuosi sitten huoltojen tekemisestä pelkällä kynällä, eli kun paperit on kunnossa niin kaikki on kunnossa.
Viime viikko meni mukavasti Patonkilassa. Alunperin tarkoitus oli vähän reissailla lähikylissä, mutta alkuviikosta ei saatu mitään aikaiseksi. Kuhan oltiin kahdestaan ja pyörittiin kaupungilla. Loppuviikosta menivätkin sitten junat lakkoon, että se siitä. Perjantaina alkoi jo jännäkakka kehittymään suolen mutkassa kun mun bussi kotia päin lähtee Metzistä ja sinne pääsee Nancystä parhaiten junalla. SNCF ajoi onneksi lauantai-aamuna aamuvuorot kutakuinkin normaalisti, mutta iltapäivällä ei sitten liikkunut enää mikään. Mutta kuitenkin junalakko ei nyt varsinaisesti meihin ehtinyt vaikuttamaan. Tosin saa nähdä mitä Hannan ensi viikonlopun Pariisin keikasta tulee, kun TGV:t eivät taida päräytellä enää juuri ollenkaan. Ranskan tapaan noi lakot eivät lopu yleensä ihan hetkessä. Niin lakkokausi on näköjään päällä sielä jo suuremmissa määrin, kun Hannan YO:kin ilmoitti olevansa lakossa. Tai siis opiskelijat ovat lakossa, koska eivät halua yliopistoa yksityistettävän, ja näin ollen sulkivat koko paikan ettei kukaan pääse töihin. Peri-ranskalainen reaktio tähän oli sitten toisin ajattelevien opiskelijoiden vastalakko. Eli he lakkoilevat sen takia, kun toiset sulkivat yliopiston... Ota tosta nyt sitte selvää, mitä ne oikeesti tahtoo. Jossakin taisi osua silmään tai korvaan, että ranskalainen luonteenlaatu on lähempänä turkkilaista kuin eurooppalaista. No näkeehän sen nyt tossa joka touhussa... Infopisteet kautta koko Patonkimaan eivät tiedä mistään mitään, kukaan ei halua ottaa vastuuta mistään ja byrokratia on ihan älytöntä. Siitä luonnottoman suuresta byrokratiasta voidaan sitten kuitenkin joustaa, kunhan saat oikean ihmisen käsiin. Kuten Hannan kämpänvaihto. Koko vuosikausia kestävä prosessi saatiin tiivistettyä 2 päivään, kunhan Myy ensin talsi asuntolan johtajan luokse. Elikkäs Hanna taisi kiilata koko asuntojonon ohi ja sai aivan mielettömän hienon humanistihuoneen yläkerroksesta ja näköalan koko kaupungin ylitse. Lukekaa lisää Hannan blogista.
-tommi-
ps. tuola kuvasatsissa on muutama kuva lisää... ->
tiistai 20. marraskuuta 2007
perjantai 9. marraskuuta 2007
keskiviikko 7. marraskuuta 2007
Holskien hedonismia ihmettelemässä
Noni nyt hävettää... Yli kaks viikkoa viimisestä epistolasta. Noh puolustukseksi voi sanoa, että ekalla viikolla ei tapahtunut mitään ja toisella viikolla oli sitte tapahtumaa niin paljon, että loppu countteri kesken.
Elikkäs kelataan pikakelauksella eka viikkoa *hrrrrrr* no se meni siinä. Viikko nro 2 *play*
Hanna hurautti bussilla Ranskanmaalta, elikkäs tuttavallisemmin Patonkilasta, tänne ja oleili viikon verran Hollannissa. Täytyy kyllä sanoa, hurauttaminen on aivan liian yltiöpositiivinen ilmaisu 12 tunnin hajotusbussista johon pitää vielä laskea mukaan 40minsan junamatka Ranskassa ja 2,5 tuntia täällä päässä. Eli käytännössä koko päivä menee tuota väliä päristellessä. Niin ja matkaa on siis se 500km. Ei hitto, ton matkanhan ajaa nopeammin mopolla ku näillä helkutin busseilla yms =/ sen voin tässä kaiken kansan ja seurakunnan läsnäollessa sanoa, että Eurolines:in bussin kyytiin en enää ikinä astu, kunhan täältä kotiin pääsen. Lähteväthän ne oikeaan aikaan, mutta jotenkin vaan onnistuvat alle sadan kilsan matkalla kehittämään jo tunnin myöhästymisen. Se taitaa olla jopa kovempi tahti kuin VR:llä. Siinä olikin sopiva aasinsilta siihen faktaan, että Hannan bussi oli Amsterdamissa vaivaiset 1,25h myöhässä. No mä olin sitten reippaana paikalla ja hyvien tapojen mukaan tarpeeksi ajoissa sillä seurauksella, että hengasin sitten Amsterdam Amstelilla noin 3 tuntia. Hajotti lähes yhtä paljon kuin Hannaa, kun se p******en bussi viimein saapui. Siitä jatkettiin junailua Adamista Enschedeen. Sekään ei tietty ollut niin yksinkertaista, kun voisi olettaa. Eihän mulla nyt juolahtanu liian pieneen mieleen, että se hajotusbussi on tuntitolkulla myöhässä. Olin katsonut junayhteydet siihen malliin, että päästään kätevästi kotiin. Ja olin mielestäni varannut riittävästi aikaa, vaikka bussi olisikin myöhässä. No viiminen tsekattu juna meni, eikä bussia näkyny. Ei siinä muuta kuin puhelin kauniisen käteen ja puhelu Nederlands Spoorwagen-tukipalveluun, jossa ystävällinen mies-ääni vastasi: "NS-aikataulupalvelu, Juha puhelimessa". Juha oli ulkoistanut tukipalvelunsa Hollannista Saksaan, mutta internetti on ihmeellinen kapine ja toimii myös Saksasta käsin. Juha mulkaisi meille uuden junayhteyden, ja päästiin sitten kolistelemaan syntisen pimeästä Amsterdamista kotia kohti, turvalliseen maalaismaisemaan, Alankomaiden itärajalle elikkäs Enschedeen. Kuin pisteenä I:n päälle Enschedessä alkoi sataa niin kuin nyt täällä on tapana sataa, eli LIIAN KOVAA. Läpimärkänä rämmittiin Hannan kanssa kämpille ja purettiin turhautuneisuutta elämän kovuuteen käyttäen lapsilta kiellettyjä fraaseja ja termejä. Mutta tämä on perheblogi, niin en aio julkaista kyseistä keskustelua.
Tiistaina pyöräiltiin Hannan kanssa ympäri kampusta ja räpsittiin kuvia. Hanna tunsi olonsa heti kotoisaksi täällä, niinkuin olin joskus aiemmin ennustanutkin. Eli kotoinen tasaisuus, maalaisidylli, lehmät, vuohet ja lampaat tekivät tehtävänsä. =) Käytiin kaupassa ja samantien Juhalta lainattuun keittiöön tekemään ruokaa. Listalla oli tietysti perunaa, johon sotkin mukaan kohtuullisen tulisen jauhelihakastikkeen. Hanna-pieni oli kaivannut niin paljon perunaa, että sitä oli saatava heti. Kun oli kuulemma ollut huonoissa ruuissa Ranskassa. Niin ja te jotka kuvittelette että Ranska on kulinaristin paratiisi, niin kannattaa tutustua asiaan vähän tarkemmin... Ainakaan allekirjoittanutta, eivät etanat yms. nilviäiset suunnattomasti kiinnosta. Helvetti, samaa tavaraa käytetään ongenkoukussa syöttinä ja nää tunkee sitä napaansa ja myy ravintolassa 5€ kappale. Voit siinä sitte naama peruslukemilla vetää ranskalaisia etanoita ja kehua ku ne on niin hyviä. Samalla voit sitten pyöritellä mielessäsi, että oikeesti kalat syö samaa tavaraa ilmaiseksi siitä koukusta, vaikkakin saattavat joutua maksamaan siitä hengellään. Eli turvallisia herkutteluhetkiä etanoiden parissa, muista kalojen kohtaloa kun etanoita syöt seuraavan kerran... ;) Tiistain Vesting-trivia jäi tekemättä, kun oli niin paljon puhuttavaa. Skype tuntuu toimivan ranskanmaalla aikalailla randomina. Välillä kuin enkeli ja toisinaan heittäytyy hankalaksi kuin itse piru, jolta on hiilet loppu ja tulet sammunu. Eli skypeily on toisinaan kohtuullisen haastavaa ja alkaa lähinnä vain ottamaan päähän, kun homma pätkii... *krshsshshhs...mitä sä...krhsshshs...teitte..krssshhshshs.....tänään....krshssh* ei tommosta keskustelua jaksa erkkikään. Kummallakin oli siis melkonen puheripuli päällä. Keskiviikkona pyörittiin kaupungilla ja shoppailtiin. Tai siis Hanna shoppasi ja Tommi täytti kävelevän vaatehengarin virkaa, ja antoi kommentteja miltä mikäkin vaatekappale näyttää. Torstaina lisää shoppausta ja viimeinkin parturia. Alkoi nimittäin melkoinen ruoska roikkua tuola niskassa. Olihan se toisaalta ihan kivan tuntuista kun pyörällä ajaessa tukka hulmuaa takana, mutta oli se aika roisin näköinen. Lähinnä ulkonäkö alkoi muistuttaa tsekkiläistä jääkiekkoilijaa, jolla tummat kutrit roikkuvat kypärän alta. Puuttui enää sormen paksuinen kultaketju ja vino nenä.
Perjantaina suunnattiin taas Amsterdamiin, jonne koko suku saapui viikonloppua viettämään. Tässä tapauksessa "koko suku"-termi tarkoittaa porukoita ja Hannan äippää. Ja jottei mikään olisi liian helppoa, ettei elämä kävisi tylsäksi, vierailijat päätyivät käyttämään eri lentoja. Elikkäs ensin Hannan äippä tuli aamukoneella ja porskat vasta illalla. Kaksi reissua kentälle, ja siinä välissä vielä hotellilla käynti ja huoneiden kuittaus, sekä pienehkö kävely kaupungilla. En muuten ole ikinä syönyt niin laihaa kanakeittoa, kuin tämän kävelylenkin varrella olleessa pikku raflassa oli tarjolla. Oikeesti siinä kupillisessa keittoa oli kolme (3) herneen kokoista kananpalaa. =/ Terkkuja vaan kokille. Maku nyt oli ihan ok, mutta päivittäinen kalori-tarve taisi jäädä tyydyttämättä sillä litkulla.
Lauantaina pyörittiin porukalla kaupungilla ja ihmeteltiin paikkoja. Haahuiltiin ympäriinsä ja yritettiin löytää kompromissia, minne kaikki haluaisivat mennä. Kaikille yhteinen intressi taisi olla ainoastaan Anne Frankin talo. Sinnekään ei heti lauantaina päästy, mutta kokemusta kaupungista tuli sitäkin enemmän. Illalla ajeltiin paatilla pitkin kanavia ja kateltiin paikkoja. Oli kyllä komiata, harmi vaan ettei yksikään kuva tainnut onnistua... Pimeys = pitkä valotusaika + liikkuva kohde tai liikkuva alusta -> surkea lopputulos. Eli tältä reissulta ollaan vain muistikuvien varassa. Sunnuntaina suunnattiin heti kärkeen Anne Frankin talolle. Pitkästä jonottamisesta huolimatta keikka oli aivan mahtava. Jos siis menet Amsterdamiin, niin käy ihmeessä kattomassa (vink vink). Maanantai olikin taas logistinen haaste, kun hotsku tosiaan oli aivan kaupungin laidalla ja matkaseurue käytti tietenkin kahta eri lentoa. Siinä välissä piti vielä käydä saattelemassa Hanna Amstelilta lähtevään bussiin. Pyörittiin sitten porukoiden kanssa kaupungilla kolmistaan loppupäivä.
Jos suunnittelet matkaa Hollantiin ja erityisesti Amsterdamiin, niin toimin tässä pikaisesti matkaoppaana ja yritän valottaa ks. kaupunkia. Jos museot kiinnostavat, niin olet menossa oikeaan paikkaan. Koko kylä on täynnä museoita lähes joka lähtöön, on erotiikka-, seksi-, kidutus-museota ja väliin on sinne väliin ripoteltu myös perheystävällisiä aiheita, kuten Van Goghia, merimuseota (vapise Kotka) ja NEMO:a (täkäläinen Heureka). Jos taas kukkakulttuuri ja taikasienet kiinnostavat, niin silloinkin olet oikeassa paikassa. Koko kylä nääs haisee pilvelle, kun coffee shop:eja on enemmänkuin partureita ja apteekkeja Karhulassa yhteensä. Eli niitä on joka kulmalla ja kulmien välissä. Ja homma on tietty täällä aivan laillista. Niin coffee shop ei siis ole mikään "tavallinen" kahvila, vaan voit tilata kahvikupin lisukkeeksi vaikkapa jointin sen tylsän kahvipullan sijasta. Kaupungista löytyy myös monia smart shopeja, joista voit ostella sieniä, kun et niitä jaksa kerätä metsästä. Noh, nämä sienet nyt sitten aiheuttavat hallusinaatioita ja muuta mukavaa pikku sekavuutta. Maksa varmasti tykkää vähintään yhtä paljon kuin alkomahoolillakin läträtessä. Ja jotta ihmisen kaikki hedonismin rippeetkin saadaan tyydytettyä, niin sivukujilta löytyy punaisia lyhtyjä ja loisteputkia, jonka alla ikkunassa vähäpukeinen tyttönen keikistelee, vinkkailee ja pyytelee sisään. En mä tiedä mitä niillä on mielissä, mutta uskoisin että kylmä tulee kun siinä ikkunan edessä pitää heruttaa lähes alasti, vaikka on kuinka kylmä ilma. Niin ja näitä tyttöjä on sitten jokaiseen makuun, on tummaa ja valkoista, aasialaista ja amazonia, isoa ja pientä, nuorta ja vanhaa... Valitse siitä sitten makusi mukaan.
Nyt kun pääsin tähän paasauksen makuun, niin on vielä pakko kertoa kuin suunnattomasti mua alkoi ottamaan päähän kun keskustan komea kirkko oli muutettu joksikin krääsä-kaupaksi. Jossai plakaatissa asia kuitattiin tähän tyyliin: "tämä rakennus ei toimi enää kirkkona". Ei tää kuulkaa näin pelaa, vaikken mä nyt itseäni mitenkään uskiksena pidäkään, mutta silti musta toi on perseestä. Se oli oikeasti suuri ja komea goottilainen kirkko holveineen ja ikkunamaalauksineen ja kaikenlisäksi hirmu hyvässä kunnossa. Mut nää on rahdannu sen täytee jotain torso-veistoksia ja turisti-krääsää. Ja sisäänpääsy oli 10€. Arvatkaa vaan mentiinkö sinne? Vieläkin ottaa aivoon, kun muistelee sitä paikkaa. Kun kirkko on kerran vihitty käyttöön, niin eikö sen pitäisi sellaisena pysyä? Joku asiaa tunteva voisi tästä mua vähän valistaa...
-tommi-
Elikkäs kelataan pikakelauksella eka viikkoa *hrrrrrr* no se meni siinä. Viikko nro 2 *play*
Hanna hurautti bussilla Ranskanmaalta, elikkäs tuttavallisemmin Patonkilasta, tänne ja oleili viikon verran Hollannissa. Täytyy kyllä sanoa, hurauttaminen on aivan liian yltiöpositiivinen ilmaisu 12 tunnin hajotusbussista johon pitää vielä laskea mukaan 40minsan junamatka Ranskassa ja 2,5 tuntia täällä päässä. Eli käytännössä koko päivä menee tuota väliä päristellessä. Niin ja matkaa on siis se 500km. Ei hitto, ton matkanhan ajaa nopeammin mopolla ku näillä helkutin busseilla yms =/ sen voin tässä kaiken kansan ja seurakunnan läsnäollessa sanoa, että Eurolines:in bussin kyytiin en enää ikinä astu, kunhan täältä kotiin pääsen. Lähteväthän ne oikeaan aikaan, mutta jotenkin vaan onnistuvat alle sadan kilsan matkalla kehittämään jo tunnin myöhästymisen. Se taitaa olla jopa kovempi tahti kuin VR:llä. Siinä olikin sopiva aasinsilta siihen faktaan, että Hannan bussi oli Amsterdamissa vaivaiset 1,25h myöhässä. No mä olin sitten reippaana paikalla ja hyvien tapojen mukaan tarpeeksi ajoissa sillä seurauksella, että hengasin sitten Amsterdam Amstelilla noin 3 tuntia. Hajotti lähes yhtä paljon kuin Hannaa, kun se p******en bussi viimein saapui. Siitä jatkettiin junailua Adamista Enschedeen. Sekään ei tietty ollut niin yksinkertaista, kun voisi olettaa. Eihän mulla nyt juolahtanu liian pieneen mieleen, että se hajotusbussi on tuntitolkulla myöhässä. Olin katsonut junayhteydet siihen malliin, että päästään kätevästi kotiin. Ja olin mielestäni varannut riittävästi aikaa, vaikka bussi olisikin myöhässä. No viiminen tsekattu juna meni, eikä bussia näkyny. Ei siinä muuta kuin puhelin kauniisen käteen ja puhelu Nederlands Spoorwagen-tukipalveluun, jossa ystävällinen mies-ääni vastasi: "NS-aikataulupalvelu, Juha puhelimessa". Juha oli ulkoistanut tukipalvelunsa Hollannista Saksaan, mutta internetti on ihmeellinen kapine ja toimii myös Saksasta käsin. Juha mulkaisi meille uuden junayhteyden, ja päästiin sitten kolistelemaan syntisen pimeästä Amsterdamista kotia kohti, turvalliseen maalaismaisemaan, Alankomaiden itärajalle elikkäs Enschedeen. Kuin pisteenä I:n päälle Enschedessä alkoi sataa niin kuin nyt täällä on tapana sataa, eli LIIAN KOVAA. Läpimärkänä rämmittiin Hannan kanssa kämpille ja purettiin turhautuneisuutta elämän kovuuteen käyttäen lapsilta kiellettyjä fraaseja ja termejä. Mutta tämä on perheblogi, niin en aio julkaista kyseistä keskustelua.
Tiistaina pyöräiltiin Hannan kanssa ympäri kampusta ja räpsittiin kuvia. Hanna tunsi olonsa heti kotoisaksi täällä, niinkuin olin joskus aiemmin ennustanutkin. Eli kotoinen tasaisuus, maalaisidylli, lehmät, vuohet ja lampaat tekivät tehtävänsä. =) Käytiin kaupassa ja samantien Juhalta lainattuun keittiöön tekemään ruokaa. Listalla oli tietysti perunaa, johon sotkin mukaan kohtuullisen tulisen jauhelihakastikkeen. Hanna-pieni oli kaivannut niin paljon perunaa, että sitä oli saatava heti. Kun oli kuulemma ollut huonoissa ruuissa Ranskassa. Niin ja te jotka kuvittelette että Ranska on kulinaristin paratiisi, niin kannattaa tutustua asiaan vähän tarkemmin... Ainakaan allekirjoittanutta, eivät etanat yms. nilviäiset suunnattomasti kiinnosta. Helvetti, samaa tavaraa käytetään ongenkoukussa syöttinä ja nää tunkee sitä napaansa ja myy ravintolassa 5€ kappale. Voit siinä sitte naama peruslukemilla vetää ranskalaisia etanoita ja kehua ku ne on niin hyviä. Samalla voit sitten pyöritellä mielessäsi, että oikeesti kalat syö samaa tavaraa ilmaiseksi siitä koukusta, vaikkakin saattavat joutua maksamaan siitä hengellään. Eli turvallisia herkutteluhetkiä etanoiden parissa, muista kalojen kohtaloa kun etanoita syöt seuraavan kerran... ;) Tiistain Vesting-trivia jäi tekemättä, kun oli niin paljon puhuttavaa. Skype tuntuu toimivan ranskanmaalla aikalailla randomina. Välillä kuin enkeli ja toisinaan heittäytyy hankalaksi kuin itse piru, jolta on hiilet loppu ja tulet sammunu. Eli skypeily on toisinaan kohtuullisen haastavaa ja alkaa lähinnä vain ottamaan päähän, kun homma pätkii... *krshsshshhs...mitä sä...krhsshshs...teitte..krssshhshshs.....tänään....krshssh* ei tommosta keskustelua jaksa erkkikään. Kummallakin oli siis melkonen puheripuli päällä. Keskiviikkona pyörittiin kaupungilla ja shoppailtiin. Tai siis Hanna shoppasi ja Tommi täytti kävelevän vaatehengarin virkaa, ja antoi kommentteja miltä mikäkin vaatekappale näyttää. Torstaina lisää shoppausta ja viimeinkin parturia. Alkoi nimittäin melkoinen ruoska roikkua tuola niskassa. Olihan se toisaalta ihan kivan tuntuista kun pyörällä ajaessa tukka hulmuaa takana, mutta oli se aika roisin näköinen. Lähinnä ulkonäkö alkoi muistuttaa tsekkiläistä jääkiekkoilijaa, jolla tummat kutrit roikkuvat kypärän alta. Puuttui enää sormen paksuinen kultaketju ja vino nenä.
Perjantaina suunnattiin taas Amsterdamiin, jonne koko suku saapui viikonloppua viettämään. Tässä tapauksessa "koko suku"-termi tarkoittaa porukoita ja Hannan äippää. Ja jottei mikään olisi liian helppoa, ettei elämä kävisi tylsäksi, vierailijat päätyivät käyttämään eri lentoja. Elikkäs ensin Hannan äippä tuli aamukoneella ja porskat vasta illalla. Kaksi reissua kentälle, ja siinä välissä vielä hotellilla käynti ja huoneiden kuittaus, sekä pienehkö kävely kaupungilla. En muuten ole ikinä syönyt niin laihaa kanakeittoa, kuin tämän kävelylenkin varrella olleessa pikku raflassa oli tarjolla. Oikeesti siinä kupillisessa keittoa oli kolme (3) herneen kokoista kananpalaa. =/ Terkkuja vaan kokille. Maku nyt oli ihan ok, mutta päivittäinen kalori-tarve taisi jäädä tyydyttämättä sillä litkulla.
Lauantaina pyörittiin porukalla kaupungilla ja ihmeteltiin paikkoja. Haahuiltiin ympäriinsä ja yritettiin löytää kompromissia, minne kaikki haluaisivat mennä. Kaikille yhteinen intressi taisi olla ainoastaan Anne Frankin talo. Sinnekään ei heti lauantaina päästy, mutta kokemusta kaupungista tuli sitäkin enemmän. Illalla ajeltiin paatilla pitkin kanavia ja kateltiin paikkoja. Oli kyllä komiata, harmi vaan ettei yksikään kuva tainnut onnistua... Pimeys = pitkä valotusaika + liikkuva kohde tai liikkuva alusta -> surkea lopputulos. Eli tältä reissulta ollaan vain muistikuvien varassa. Sunnuntaina suunnattiin heti kärkeen Anne Frankin talolle. Pitkästä jonottamisesta huolimatta keikka oli aivan mahtava. Jos siis menet Amsterdamiin, niin käy ihmeessä kattomassa (vink vink). Maanantai olikin taas logistinen haaste, kun hotsku tosiaan oli aivan kaupungin laidalla ja matkaseurue käytti tietenkin kahta eri lentoa. Siinä välissä piti vielä käydä saattelemassa Hanna Amstelilta lähtevään bussiin. Pyörittiin sitten porukoiden kanssa kaupungilla kolmistaan loppupäivä.
Jos suunnittelet matkaa Hollantiin ja erityisesti Amsterdamiin, niin toimin tässä pikaisesti matkaoppaana ja yritän valottaa ks. kaupunkia. Jos museot kiinnostavat, niin olet menossa oikeaan paikkaan. Koko kylä on täynnä museoita lähes joka lähtöön, on erotiikka-, seksi-, kidutus-museota ja väliin on sinne väliin ripoteltu myös perheystävällisiä aiheita, kuten Van Goghia, merimuseota (vapise Kotka) ja NEMO:a (täkäläinen Heureka). Jos taas kukkakulttuuri ja taikasienet kiinnostavat, niin silloinkin olet oikeassa paikassa. Koko kylä nääs haisee pilvelle, kun coffee shop:eja on enemmänkuin partureita ja apteekkeja Karhulassa yhteensä. Eli niitä on joka kulmalla ja kulmien välissä. Ja homma on tietty täällä aivan laillista. Niin coffee shop ei siis ole mikään "tavallinen" kahvila, vaan voit tilata kahvikupin lisukkeeksi vaikkapa jointin sen tylsän kahvipullan sijasta. Kaupungista löytyy myös monia smart shopeja, joista voit ostella sieniä, kun et niitä jaksa kerätä metsästä. Noh, nämä sienet nyt sitten aiheuttavat hallusinaatioita ja muuta mukavaa pikku sekavuutta. Maksa varmasti tykkää vähintään yhtä paljon kuin alkomahoolillakin läträtessä. Ja jotta ihmisen kaikki hedonismin rippeetkin saadaan tyydytettyä, niin sivukujilta löytyy punaisia lyhtyjä ja loisteputkia, jonka alla ikkunassa vähäpukeinen tyttönen keikistelee, vinkkailee ja pyytelee sisään. En mä tiedä mitä niillä on mielissä, mutta uskoisin että kylmä tulee kun siinä ikkunan edessä pitää heruttaa lähes alasti, vaikka on kuinka kylmä ilma. Niin ja näitä tyttöjä on sitten jokaiseen makuun, on tummaa ja valkoista, aasialaista ja amazonia, isoa ja pientä, nuorta ja vanhaa... Valitse siitä sitten makusi mukaan.
Nyt kun pääsin tähän paasauksen makuun, niin on vielä pakko kertoa kuin suunnattomasti mua alkoi ottamaan päähän kun keskustan komea kirkko oli muutettu joksikin krääsä-kaupaksi. Jossai plakaatissa asia kuitattiin tähän tyyliin: "tämä rakennus ei toimi enää kirkkona". Ei tää kuulkaa näin pelaa, vaikken mä nyt itseäni mitenkään uskiksena pidäkään, mutta silti musta toi on perseestä. Se oli oikeasti suuri ja komea goottilainen kirkko holveineen ja ikkunamaalauksineen ja kaikenlisäksi hirmu hyvässä kunnossa. Mut nää on rahdannu sen täytee jotain torso-veistoksia ja turisti-krääsää. Ja sisäänpääsy oli 10€. Arvatkaa vaan mentiinkö sinne? Vieläkin ottaa aivoon, kun muistelee sitä paikkaa. Kun kirkko on kerran vihitty käyttöön, niin eikö sen pitäisi sellaisena pysyä? Joku asiaa tunteva voisi tästä mua vähän valistaa...
-tommi-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
