I'm alive

Sain pitkän ja tuskaisen odottamisen jälkeen netin pelaamaan. Niin ehdinhän mä olla ilman interventtiiliä jo pari päivää... =/ on sitä huonommastakin aiheesta kehitetty a-luokan kriisijä. Heti piti päästä Hannan kanssa skypettämään. Ehtiihän sitä jo melkosen iksun kehittää näinkin lyhyessä ajassa. No kuitennii jos vaikka mentäisiin asiaan.

Koto-Suomesta lähtö olikin yllättävän vaikeaa, vaikka koko homma oli jo monta kertaa käyty lävitse ja lähtöön valmistauduttu jo pitkän aikaa, mutta niin se vaan veti isommankin miehen haikeaksi. Lentokapteeni Olli (mahd. Nikunen?) oli heppu paikallaan koneen puikoissa ja luotsasi koneensa tasaisella kyydillä Helsingistä Amsterdamiin. Kieltämättä loppulähestyminen Schipholeen oli hieman... öö .. mutkikas. Niin ja lentohan oli heti kärkeen tunnin verran myöhässä. Syyksi ilmoitettiin määräaikaishuoltojen venähtäminen tavallista pidemmäksi. Tiedä sitten mikä oli koneessa ollut päreinä. Tämä siis kerrottiin vasta Tanskan yläpuolella. =/ että turvallista matkaa vaan muillekin, jotka Blue1:lla lentää.

Kentällä oli vastaanottokomitea vastassa, ja siinä hetken pölvästeltyämme lähdimme ajelemaan bussilla Enschedeen. Matka maan toiselle puolelle ei järin kauaa vienyt, vaan perillä oltiin pari tuntia lähdön jälkeen. Ja tosiaan Hollanti on niin tasainen kuin kuvittelet sen olevan ja lehmiä sielä on enemmän kuin niitä kuuluisia tuulimyllyjä.

Enschedeen saavuttaessa oli ilta pimeä ja valopilkut vähissä, kun väsytti aivan liikaa ja kello hipoi jo puoltayötä. Kamat äkkiä kämpille ja samantien nuggumaan. Sama ralli jatkui heti tänään eli maanantaina aamulla. Liian lyhyiden yöunien jälkeen, alkoi kirjautumisprosessi ja muu byrokratian pyöritys. Hyvin monen kupongin ja vielä useamman tiskin jälkeen olivat kadonneet niin passi kuin kohtuullisen rauhallinen mielentila. Harvoin voi pientä ihmistä v****aa niin paljon kuin tänään iltapäivällä. Noh passi nyt ei varsinaisesti ole kateissa vaan kaupungintalolla leimattavana jostain kumman syystä. Tämä on siis yleinen käytäntö, eikä kyseessä ole mikään rikollisten seulonta. Passi pitäisi saada takaisin parin viikon päästä. Kieltämättä on hieman orpo-olo olla reissussa ilman passia. Toinen mieleenpainuva seikka oli kun asunnon vuokrasopparia kirjoitettiin. Neiti siinä kovin ystävällisesti että luo nämä paperit ja allekirjoitukset tuohon, tuohon ja tuohon. Ei muuten mitään, mutta takana hengitti siinä vaiheessa niin pitkä jono ja katseet polttivat reikää niskaan, että sopparien tavaaminen jäi aika pintapuoliseksi. Ei siis muuta kuin nimi paperiin, eihän siinä oikeesti voi muuta tehdä. Vaihtarin asemassa ei suunnattomasti ole neuvotteluvaraa asuntoasioissa.

Paperisodan jälkeen piti hankkia kulkupeli. ESN oli järkännyt käytettyjen fillareiden kirppiksen josta mukaan tarttui 3-vaihteinen Superstyle, hintaan 65€. Ihan hyvän tuntuinen fillari se on, ja lupasit vielä ostaa sen takaisin hintaan 50€. Eli ei nyt ihan surkea kauppa kumminkaan, koska täällä fillari on käytännössä pakollinen. Joka paikkaan mennään pyörällä ja kadunvarsilla on omat kaistat, liikennevalot ja ympyrät pyörille. Suomi voisi ottaa mallia Hollannista siinä, että täällä fillareilla on aina etuajo-oikeus. Ja autoilijat oikeasti antavat tietä. Taisi jossain osua silmään sellainenkin fakta, että Alankomaissa on maailman turvallisin liikenne.

Illalla piti suunnata kaupunkiin yhteiselle illalliselle. Kokoonnuttiin kampuksen keskelle ja lähdettiin suurella porukalla letkassa ajelemaan kaupunkiin, ihan vaan huomataksemme että turha reissu. Homma meni niin, että kaupungissa oli tarkoitus mennä cookin workshop-nimiseen paikkaan, jossa oli ideana vääntää mättöä porukalla. Ryhmäjakoja tutkatessa huomattiin, että eihän täällä ole meidän nimiä. Homma selvisi niin, että koko päivä oli tullut vietettyä väärässä paikassa. Koko päivä oli vietty Erasmus-vaihtareiden kanssa niinkuin nyt ekana tulisi mieleen, mutta meidän tiedekunta (school of management and governance) oli tyrinyt tiedotuksensa ihan kympillä ja onnistunut lähettämään sähköpostinsa vain osalle vaihtareistaan. Mentoreiden avustuksella poljeskeltiin takaisin kampukselle, jotka suuren härdellin ja puhelinrumban jälkeen löysivät oikeaan paikkaan. Loppuilta menikin sitten grillatessa ja Chrolsia juodessa. Huomenna pitää olla kymmeneltä laitoksella jossain infossa. Toivottavasti nyt päätyisin oikeaan paikkaan... hope so.

Niin tosiaan kampus on helkutin suuri ja allekirjoittanut on koko ajan enemmän tai vähemmän eksyksissä, vaikken itseäni ihan kehnona suunnistajana pidäkään. Eiköhän sekin ala ajanmyötä selviämään. Jos kampusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, niin se olisi amerikkalainen. Aluetta on vaikka muille jakaa ja urheilukenttiä on enemmän kuin keskisuuressa suomalaiskaupungissa. Kampuksella on myös useita baareja, supermarket ja tietty se pakollinen kirjakauppa. Lisää infoa tulee kunhan tiedän paremmin missä olen ja mitä löytyy mistäkin =)

Täällä Tommi
Enschede