Uunoilua, surinaa ja kansainvälisiäsuhteita

Eilen oli taas, jo tavaksi muodostunut, illanvietto hollantilaisten kanssa. Elikkäs suunnattiin Sandersin kämpille heti hollannin-tunnin jälkeen, joka oli niinkin myöhään kuin yhdeksältä illalla. Pojat olivat Carlslaanilla juuri lopettaneet päivällisensä, että ehkä se ei sitten niin myöhään ollutkaan. Jaksoivat ne kuitenkin kuittailla siitäkin, kun viime viikolla sanoin tulevani ihan kohta (klo: n.21) ja ilmaannuin paikalle puolenyön aikaan... Niin tosiaan fysikaalinen aikaero Suomeen on vain yksi tunti, mutta käytännössä se taitaa olla samaa luokkaa kuin vertailisi Suomea ja Rapakon takaisia territorioita. Eihän tämä nyt sinänsä mikään ylläri ole, koska Jyväskylässäkin on aivan oma aikansa. Joka sekin on yleensä lähempänä New Yorkia kuin Helsinkiä.

Ilta meni tavanomaiseen tapaan korttia lätkiessä ja muuten vaan melskatessa. Kaikki meni niin kauan hyvin, kun kopassa oli kaljaa jäljellä, mutta mutta... Mitäs sitten kun kysyntä ylitti tarjonnan, eivätkä supply- ja demand-curve enää hakeutuneet markkinavoimien vaikutuksesta equilibriumiin? Seuraus: ongelmat alkoivat kasaantua heti kun viimeinen Grolsch-korkki oli lentänyt ilmojen halki. Kello 23 ja juomat lopussa. Kauppa on kiinni ja äärimmilleen viritetty logistinen tehokkuus on minimoinut varastot. Ilmassa alkaa olla merkkejä kiristyneestä ilmapiiristä ja porukan saksalainen osapuoli, Andrei, alkaa kuulla vähemmän ystävällistä kuittailua pelimenestyksestään. Tyyliin: te saksalaiset voitatte aina alussa, mutta lopputulos on kuitenkin, että turpiin tulee ja pahasti. Euroopan sisäisten suhteiden palauttamiseksi ennalleen tarvii nyt siis tehdä jotain ja pian. Suuret päätökset tehdään Suomessa saunassa ja useinmiten enemmän tai vähemmän kännissä, mutta ulkomailla ne tehdään pelkästään kännissä. Eli jo lähes hiostavan ilmapiirin mukanaan tuoman nestehukan torjumiseksi on tehtävä jotain ja pian. No tässä vaiheessa Sanders tulee YK:n tavalla väliin ja vetää takataskusta valttikortin ja iskee sen Uno-pöytään. Kyseessä on hollantilainen erikoisuus, Alankomaiden rauhanvaltion lahja sivistyneelle maailmalle, ylitsepääsemättömien ongelmien ratkaisija, lahja jonka eteen autiomaassa olisi valmis uhraamaan useammankin kopeekan, eli KALJAKURIIRI. Ei muuta kuin puhelin vähemmän kauniiseen, karvaiseen ja luisevaan käteen ja soittamaan Alexille (http://www.alexbierservice.nl/). Puolen tunnin kuluttua, pelastavan enkelin lailla pihaan kaartaa Grolschinvihreä pakettiauto, ruumassaan yllinkyllin suloisen huuruista ilolientä. Tällä tavalla palautui rauha Carslaanin vapaavaltioon, jossa EU-maiden edustajat jatkoivat lämminhenkistä kokoustaan. Nesteyttämisen jälkeen saivat Uno-kortit taas kyytiä, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kokouksessa käsitellyt asiat sen sijaan jatkuivat aivan samalla linjalla, kuin ennen ks. energiakriisiä... eli yleistyksiä, stereotypioita ja henkilökohtaisuuksia unohtamatta.

Uno:nkin ovat muuten holskit keksineet muutamia omia sääntöjään, jotka tekevät ks. pelin huomattavasti mielenkiintoisemmaksi. Kaikilla on varmaan kokemusta Uno:sta, joka kestää tuntikausia ja peli loppuu vasta, kun joku saa tarpeekseen ja lähtee kotiin itkemään itseänsä uneen. Eli yksi tärkeimmistä säännöistä: 7! kun joku lyö seiskan pöytään, niin sinun kätesi pitäisi jo olla pakan päällä. Viimeinen käsi pakan päällä nostaa 2 korttia lisää itselleen. Jos pelaat väärällä vuorolla, nostat 2 korttia. Jos auot päätäsi, nostat 2 korttia (säännön sovellus käytäntöön riippuu siitä, kuka aukoo päätään). Jos sinulla on täysin vastaava kortti kuin pakassa päällimmäisenä oleva, eli väri ja numero vastaavat, tai samanlainen erikoiskortti, niin voit heittää sen pöytään vaikkei olisikaan sinun vuorosi. Tämä nopeuttaa Uno-tilanteessa peliä huomattavasti ja pakottaa muut pelaajat seuraamaan millaisia kortteja muilla on.

Sällit olivat oikein satsanneet ja hankkineet mulle ja Juhalle t-paidat joissa on teksti I<3Finland... Kuulemma Amsterdamista olivat jotain tuommoista löytäneet. Kohta pitää itsekin mennä sinne paikan päälle kattomaan mitä sieltä löytyy... Kun tosiaan tämä mun ja Juhan kimpassa suunnittelema Damin reissu kariutui siihen säävaraukseen. Keskiviikko-aamuna avasin verhot ja totesin, että taivas on harmaa kuin panssarilaivan kylki ja maa yhtä märkä kuin Surinan uima-altaan pohjimmainen kaakeli, josta jalkasieni tarttuu pahaa aavistamattoman kylpijän koipeen. (Lähde: http://youtube.com/watch?v=tu1bF_zGCdw). Ja lisää nestettä ropisi taivaalta tasaisen tappavaan tahtiin. Eli se siitä aikaisesta herätyksestä, tai olinhan mä jo hereillä, mutta painuin samantien uudestaan pötköttämään. Toinen herätys olikin sitten niin myöhään, ettei enää kannattunut lähteäkään mihinkään...

-tommi-