tiistai 20. marraskuuta 2007

Avautuu muutakin kuin pelkät korkit

Noni nyt taas hajottaa... Toisaalta helpottaa... Elikkäs pyöräongelmat näyttäisivät olevan taakse jäänyttä elämää kun Superstyle, luetettavan uskollinen seuralainen, otti ja laukesi nyt sitte kokonaan. Eipä tarvi siitäkään enää huolehtia. Tosin joudun nyt sitten talsimaan ja ajelemaan bussilla enemmän, mutta eipä toi nyt hirveesti haittaa. Kaikkien dutchien järkytyksesksi täytyy sanoa, että mä itse asiassa pidän enemmän kävelystä ku pyöräilystä. Oikeilla työkaluilla ja varaosilla ton värkin nyt voisi saada vielä iskuun, mut ei nappaa ku on niin VÄHÄ. Niin loppu lähenee niinkuin todettiin jo toisessa blogitekstissä elokuussa, mutta kotiinpaluu alkaa pikku hiljaa konkretisoitumaan. No ei nyt tarvi vielä riemusta tai raivosta kiljua, olen mä täällä nyt vielä jonkun aikaa. Bookkasin kuitenkin jo lennot kotia päin. Huvittavaa sinänsä, että halpalentoyhtiöt ei ole enää halpoja =/ Blue1:n ams-hel -väli maksoi jo muutamia kymppejä enemmän kuin Finskin vastaava. Halvin lento olisi ollut SAS:lla, mutta viime aikaisten tapahtumien jälkeen ei suunnattomasti ks. liidokkifirma nappaa. Tarkistin kuitenkin, että SAS:lla olisi ks. reitillä ollut MD-80 koneena mutta silti... Toinen vähemmän SAS:ia mairitteleva tapahtuma sattui Ranskassa Hannan suomalaiselle vaihtarikaverille, kun SAS oli peruuttanut lentoja ja uusien järkkääminen ei ollutkaan niin joustavaa kuin olisi pitänyt. Lopputuloksena ks. hemmot kuluttivat Charles De Gaullen lattiaa ja penkkejä yli vuorokauden tms.. Kysykää Hannalta tarkempi selitys, kun itse en enää muista. Heja Sverige! Taisi SAS olla otsikoissa muutama vuosi sitten huoltojen tekemisestä pelkällä kynällä, eli kun paperit on kunnossa niin kaikki on kunnossa.

Viime viikko meni mukavasti Patonkilassa. Alunperin tarkoitus oli vähän reissailla lähikylissä, mutta alkuviikosta ei saatu mitään aikaiseksi. Kuhan oltiin kahdestaan ja pyörittiin kaupungilla. Loppuviikosta menivätkin sitten junat lakkoon, että se siitä. Perjantaina alkoi jo jännäkakka kehittymään suolen mutkassa kun mun bussi kotia päin lähtee Metzistä ja sinne pääsee Nancystä parhaiten junalla. SNCF ajoi onneksi lauantai-aamuna aamuvuorot kutakuinkin normaalisti, mutta iltapäivällä ei sitten liikkunut enää mikään. Mutta kuitenkin junalakko ei nyt varsinaisesti meihin ehtinyt vaikuttamaan. Tosin saa nähdä mitä Hannan ensi viikonlopun Pariisin keikasta tulee, kun TGV:t eivät taida päräytellä enää juuri ollenkaan. Ranskan tapaan noi lakot eivät lopu yleensä ihan hetkessä. Niin lakkokausi on näköjään päällä sielä jo suuremmissa määrin, kun Hannan YO:kin ilmoitti olevansa lakossa. Tai siis opiskelijat ovat lakossa, koska eivät halua yliopistoa yksityistettävän, ja näin ollen sulkivat koko paikan ettei kukaan pääse töihin. Peri-ranskalainen reaktio tähän oli sitten toisin ajattelevien opiskelijoiden vastalakko. Eli he lakkoilevat sen takia, kun toiset sulkivat yliopiston... Ota tosta nyt sitte selvää, mitä ne oikeesti tahtoo. Jossakin taisi osua silmään tai korvaan, että ranskalainen luonteenlaatu on lähempänä turkkilaista kuin eurooppalaista. No näkeehän sen nyt tossa joka touhussa... Infopisteet kautta koko Patonkimaan eivät tiedä mistään mitään, kukaan ei halua ottaa vastuuta mistään ja byrokratia on ihan älytöntä. Siitä luonnottoman suuresta byrokratiasta voidaan sitten kuitenkin joustaa, kunhan saat oikean ihmisen käsiin. Kuten Hannan kämpänvaihto. Koko vuosikausia kestävä prosessi saatiin tiivistettyä 2 päivään, kunhan Myy ensin talsi asuntolan johtajan luokse. Elikkäs Hanna taisi kiilata koko asuntojonon ohi ja sai aivan mielettömän hienon humanistihuoneen yläkerroksesta ja näköalan koko kaupungin ylitse. Lukekaa lisää Hannan blogista.

-tommi-

ps. tuola kuvasatsissa on muutama kuva lisää... ->

Ei kommentteja: