...elämää, ei sen enempää...

Näyttää päivitysfrekvenssi tippuvan kuin se kuuluisa lehmänhäntä. No eipä se mitään, enpä mä olisi mitään ehtinyt tänne kirjotellakaan kun on sen verran intensiivistä aikaa taas ollut. Viime viikolla Hanna oli täällä launtaista perjantaihin ja sitä edellisestä viikosta en nyt taas muista yhtään mitään. Kyse ei ole siitä, että olisin ollut niin pihalla, vaan todennäköisimmin siitä että silloin ei tapahtunut mitää merkittävää...

Elikkäs Hanna tuli Eurolinesin kiidättämänä tänne viikko sitten lauantaina ja itse tietty hurautin junalla Amsterdamiin vastaan. Eurolines jaksaa edelleen yllättää, kun viime kerralla oltiin lähemmäs kahta tuntia myöhässä, niin tällä kertaa bussi oli sitten saman verran etuajassa. Suosittelen Eurolinesin käyttöä kaikille, jotka haluavat olla tarkalleen tiettyyn aikaa jossakin ;) Kyseisen bussilafkan kuskitkin ajavat melkosen päättömästi ja ovat lisäksi vielä melko usein kielitaidottomia ja töykeitä, että mukavaa matkaa kaikille. Kait sitä pitää sitten tinkiä muusta, kun hinta on melko halpa... Hannan kanssa oli alunperin tarkoitus kerätä vähän porukkaa mukaan ja vuokrata auto ja hurauttaa kattomaan Hollannin patoja. Homma kariutui kuitenkin vesisateeseen ja lähtijöiden vähäiseen määrään... Melko ikävää, olisihan ne mukava käydä vielä katsastamassa. Lopputulos viikosta olikin sitten Enschedessä pyörimistä ja shoppailua, eli ei mitenkään huono reissu sekään. Perjantaiaamuna saatoin Hannan Amsterdamiin ja jäin itse roikkumaan kaupungille, koska Apo oli tulossa iltapäivällä tutustumaan hollantilaiseen elämänmenoon. Itse tapoin aikaa Apoa odotellessa tutustumalla Nemoon, eli paikalliseen Heurekaan. No se oli kylläkin melkoinen pettymys... Tunsin itseni lähinnä idiootiksi kaikkien teinien keskellä pyörittelemässä jotain rullia ja katsomassa miten joku valo syttyy jossakin kohtaa. Okei, olihan sielä oikeaa asiaa mutta olisin kaivannut vähän syvällisempää otetta niihin vempeleisiin. Esim. Jaakobin tikapuita ihmeteltiin lukiossa jo monta vuotta sitten... Ei jaksanu enää sykähdyttää, vaikka onkin ihan näyttävän näköinen. Onneksi tajusin ottaa pääsylipun yhteydessä tiketin Nemon edessä olevaan Amsterdam-nimiseen replika purjelaivaan. Kyseisen paatin esikuva oli tarkoittettu reissaamaan Hollannin ja Japanin väliä 1700-luvulla, muttei ikinä päässyt Brittein saaria kauemmaksi, kun pääsi myrsky yllättämään ja ruhjomaan peräsimen. Juustonsa voimalla holskit saivat paattinsa sentään kanaalin rantaan mutteivat sitten viitsineet sitä enää sen kummemmin pelastaa. Eli hieman kovaonninen paatti oli se. Mistähän lienyt Flying Dutchman saanut nimensä ;) Tämän maailman kuuluisimman aavepaatin on nähty kummittelevan Hyväntoivonniemen suunnilla ja Intian valtamerellä, että sinänsä sekin olisi yhtä hyvin voinut olla vastaavanlainen maustelaiva... Jos sitte vaikka palattais taan asiaan, eli vastaavilla laivoilla kuin Amsterdam kuljetettiin aikoinaan mausteet, kankaat yms arvotavarat idästä Eurooppaan. Afrikka tietenkin kiertäen. Eli ihan sunnuntai-purjehduksista ei ole ollut kyse. Niin ja holskithan ovat purjehtineet iät ja ajat... Hyvä niille, koska navigare necesse est, vivere non est necesse. Tästäkin vuodatuksesta varmaan huomaa, että ks. paatti oli paljon mielenkiintoisempi paikka kuin Nemo. Viiden maissa olinkin jo lentokentällä ja Apo ulkona kamojen kanssa joskus kuuden jälkeen. Siitä junalla takaisin keskustaan ja näyttämään...no just sitä mistä Amsterdam on kuuluisa, eli punaisten lyhtyjen aluetta ja coffee shoppeja. Tietenkään olutta unohtamatta. Kebabin kautta asemalla ja viimisellä junalla Enschedeen. Taksi alle ja kämpille. Launtaina kierreltiin kampusta ja haettiin kaupasta tavaraa iltaa varten. Loppuaika lauantaina menikin sitten Suomi-tietoutta Miguelille selittäen ja promilleja keräten. 3,5 tunnin yöunilla lähdettiin aamutuimaan polkemaan keskustaan junalle ja sieltä lentokentälle. Junakin tärisi tällä matkalla jotenkin kummallisen paljon... Kaksi päivää tuntui menevän viime viikosta palautuessa. Äläkä nyt kuvittele, että oli niin kova kanuuna! Syy oli ihan siinä, että toi mun sänky on hieman kapea ja kun Hannan kanssa siinä viikko kahdestaan pötköteltiin, niin unenlaatu oli vähän heikohkoa pitkin viikkoa. Ja Apon kanssa tuli sitten valvottua lähes koko viikonloppu... Eli sitä univelkaa oli aika kiitettävästi kun sunnuntai-iltana kaaduin sänkyyn. Tällä viikolla aloin jo pikkuhiljaa valmistautumaan kotiinlähtöön ja hoitelemaan tuota byrokratiaa sen suhteen. Alkaa näyttää vahvasti siltä, että meikäläisen vaihtokausi vedellä viimisiään. Tänään on vielä jokin tsekkien järkkäämä joulu-kekkeri, jonne ollaan Juhan kanssa menossa näyttämään naamaa. Huomenna holskien sinterklaas-juhla, jota varten pitää käydä huomenna ettimässä jokin lahjantynkä jonka voi sitten antaa kelle vaan. Eli jotain halpaa unisex-tavaraa. Käsky oli että 2 tavaraa ja yhteishinta 5€ :D joo nää on melko pihejä...

näillä mennään
-tommi-

ps. kirjotan seuraavan pätkän vähä huolellisemmin ja paremmalla ajalla