Jatketaan edellistä vielä sen verran, että keskiviikkona oltiin koko erasmus-gängin voimin luistelemassa tuohon keskustaan kyhätyllä tekojääradalla. Tuntui pitkästä aikaa hirmusen mukavalta päästä jäälle. No ehkä oma osansa oli myös sillä, että päästiin Juhan kanssa briljeeraamaan luistelutaidolla. Kumpikin on kumminkin useamman vuoden jahdannut sitä mustaa kumilätkää kaukalossa, niin totuudenmukaisesti voi sanoa että kumpikin pysyy aikasen tukevati pystyssä hokkareilla. Ja kun muut kaverit täällä olivat lähinnä ensimmäistä tai toista kertaa luistimilla, niin onhan se ero aika selkeä... Tuntuupas kivalta kehua itseään ihan julkisesti. :D ehkä sitä on oppinu täällä olemaan ylpeä itestään? No ei se väärinkään ole, on suomalaiset kuitenkin aika hyviä kaikessa mitä ne tekee... Kattokaa vaikka PISA:n tulokset tai keskustelkaa niiden ulkomaalaisten kanssa, jotka tietää Suomesta muutakin kuin Nokian. Tulee pelkästään positiivista ja lähinnä ihailevaa kommenttia.
-tommi-
sunnuntai 16. joulukuuta 2007
Vähiin menee
Näyttää täälläkin säät kylmenevän. Sateesta ei enää ole ollu tietoakaan vähään aikaan, mutta maa on sen sijaan kuurassa ainakin aamutuimaan. Se on hyvä alkaa tottuttelemaan tähän kylmempään lämpötilaan, kun kotona se talvi kuitenkin kohta alkaa... Olisi kait jo pitänyt, mutta eipä kuulemma ole näkynyt. Muutenkin alkaa kotiinpaluu jo häämöttää. Eilen illalla laskin, että enää alle 100 tuntia ja ollaan Suomessa. Mitenkään en sitä odota mutta... Yritän tässä samalla palauttaa itseäni oikealle aikavyöhykkeelle, kun koko syksy meni taas käytännössä valvoessa 3-4 asti ja nukkuessa puolille päiville tai yli. No tänäänkin heräsin jo täkäläisittäin kahdeksalta, eli Suomen yhdeksältä. Jos tää nyt tästä alkais normalisoitumaan.
Kämppääkin olen jo pikkuhiljaan alkanut siivoilemaan ja tuhosin papereita yms. tavaraa, jota en ole kotiin raahaamassa. Seuraava case voisi olla vaikka shortsien yms. kesäkaman pakkaaminen vaatekaapista. Tuskin mä niitä enää täällä tarvin.
Kämpänluovutus menee niinkuin jossain edellisissä teksteissä selitin, eli voin antaa avaimet tarkastajalle ja ks. tarkastaja tulee tiistaina klo 11.00. Eli homma menee paremmin kuin hyvin. Mulla on siinä sitten koko päivä aikaa hipsiä Schipholen kautta hotelliin.
pistetää nyt vielä muutama kartta ni tiedätte missä mä oon pyöriny:
asu(i)n
Näytä suurempi kartta
tuola
laitos on
Näytä suurempi kartta
tuola
(mainitaan nyt vielä että karttojen zoomit on siinä vasemmassa yläkulmassa)
-tommi-
Kämppääkin olen jo pikkuhiljaan alkanut siivoilemaan ja tuhosin papereita yms. tavaraa, jota en ole kotiin raahaamassa. Seuraava case voisi olla vaikka shortsien yms. kesäkaman pakkaaminen vaatekaapista. Tuskin mä niitä enää täällä tarvin.
Kämpänluovutus menee niinkuin jossain edellisissä teksteissä selitin, eli voin antaa avaimet tarkastajalle ja ks. tarkastaja tulee tiistaina klo 11.00. Eli homma menee paremmin kuin hyvin. Mulla on siinä sitten koko päivä aikaa hipsiä Schipholen kautta hotelliin.
pistetää nyt vielä muutama kartta ni tiedätte missä mä oon pyöriny:
asu(i)n
Näytä suurempi kartta
tuola
laitos on
Näytä suurempi kartta
tuola
(mainitaan nyt vielä että karttojen zoomit on siinä vasemmassa yläkulmassa)
-tommi-
perjantai 7. joulukuuta 2007
Kosteaa touhua
Maanantai oli taas melkoinen päivä. Kun aamulla avaa verhot, niin vettä tulee kuin sieltä kuuluisasta Esterin takapuolesta. Mistä lie Esteri moisen maineen saanut? Tolkuton vesisade ei nyt täällä ole mikään ylläri, vaikka se yllättäen saattaa tullakin. Nyt täällä on kuitenkin tullut vettä lähes yhtäjaksoisesti maanantai-aamusta lähtien ja allekirjoittaneella alkaa olla hermo enemmän tai vähemmän kireänä kun kuivaa kohtaa saa vaatteista hakemalla hakea pienenkin ulkoilun jälkeen. Sade tosiaan voi alkaa ihan milloin vain, vaikka taivas näyttäisi lähes selkeältä. Joskus kun vaan on pakko lähteä hoitamaan jotain asiaa tiettynä hetkenä satoi tai paistoi, niin täällä useinmiten satoi. Elikkäs päätin koittaa onnnea kuin kolikkopokerissa konsanaan, ja ampaisin fillarilla keskustaan ostamaan junalipun Enschedestä lentokentälle. Tuntu muuten uskomattoman hyvältä, kun kotiinpaluu alkaa pikkuhiljaa konkretisoitumaan enemmän ja enemmän. Onhan täällä ollut mahtavaa aikaa ja kokemusta on karttunut yms, mutta silti ei kyllä kotiinpaluukaan haittaa yhtään. Samalla kävin kyselemässä ABN Amrosta, että millainen prosessi tilinsulkeminen on ja vastaus oli että helppo. Noniin, hetken taas päässä otti kierroksia, että oliko tää vastaus taas kahdeksan kilometrin polkemisen arvoinen? Mutta pitihän se nyt kysyä, että tarvitseeko varata aika vai mitä ihmettä? Ainoa vaatimus oli, että tilin tulee olla tyhjä kun se suljetaan. Illalla tarkastin saldon nettipankista ja se osoitti niinkin huikeaa summaa kuin 3,72€ :D hyvin on tullu tänne siirretyt rahat käytettyä. Lykkäsin ne kumminkin EU-maksulla takaisin Suomeen ja paikallisen tilin pitäisi olla lähipäivinä tyhjä. Elikkäs ensi viikolla tilinsulkuhommiin. Tuntuu hyvältä katkoa näitä juridisia ja institutionaalisia siteitä tähän maahan ja alkaa taas touhuamaan suomalaisten systeemien kanssa. Sitäkin ehdin jo miettiä, että mahtaa olla kummaa kun kotiinpalatessa voi asiat hoitaa taas ihan suomeksi... Asia jonka ymmärtää vasta ulkomailla asumisen jälkeen. Tuleepas nyt patrioottista tekstiä, mutta vastahan eilen oli itsenäisyyspäivä =) Koitin muuten kattoa Yleareenasta linnanjuhlia, mutta eihän siitä mitään tullu. Ylläriylläri, että nettistriimi ei pelannu tänne asti. Tai sitten se oli vaan liian ruuhkainen... Voisi Yle silti hieman varautua ulkosuomalaisiin, jotka haluavat viettää itsenäisyyspäivää perinteiseen tapaan, eli tuijottaen loputonta kättelyä ja yrittäen bongata tutunnäköisiä naamoja, joita on ehkä 1% koko porukasta... Loco finlandes... Juttu näköjään taas rönsyilee minkä kerkeää, mutta ei anneta sen haitata. Maanantaisen kotiinpaluun kaupungista kruunasi tietenkin taas kanavallinen vettä niskassa. Läpimärkänä kaarsin Juhan keittiölle vain huomatakseni, että täällähän on uusia ja erivärisiä kavereita kuin viimeksi. Kaksi heppua Bangladeshista olivat valloittaneet keittiön ja söivät sielä jotain hieman epäilyttävän näköistä "ruokaa" sormin. Itellä oli tässä vaiheessa sen verran ylimääräisiä kierroksia kun kylmissään ja läpimärkänä heilahtaa keittiöön, niin olisin toivonut, että olisin voinut olla ihan yksin ja murjottaa hetken ihan omineen. Mutta ei... Nää kaksi kaverusta haluavat välttämättä käydä kyselemään multa itsestäänselvyyksiä tyyliin: missä on lähin roskapönttö? Taisin olla ehkä aavistuksen tyly niitä vastauksia laukoessa. Sällit ovat tämän ystävällismielisen keskustelun jälkeen pelkästään väistelleet mua ja katsovat maahan ku mä pyörin keittiöllä. =/ noh sitä sattuu... Paukkasin vielä kauppaan ja takaisin keittiölle. Sällit olivat tällä välin katsoneet parhaaksi poistua paikalta. Varsinainen riemu repesi kun ensin huomasin tiskit, jotka oli melkein pesty, ja heti perään nenässä alkoi tuntua hieman kummaa hajua. En tiiä mitä olivat jannut juonineet, jotain attentaattia vai oliko niillä heti hampaankolossa jotain mua vastaan kun olivat jättäneet kaasuhanat kaakkoon. Oli muuten ihan hyvä juttu etten aloittanut kokkailuja laittamalla tulta lieteen. Olisi tömähtänyt keittiö komeasti ilmaan. Ei muuta kuin ovet ja ikkunat auki ja tuulettamaan koko kabiinia. Kyllä taas vitutti niiiiiiin ankarasti. Nälkä kurnii ja palelee, mutta et voi mennä sisään kun koko bunkkeri on täynnä kaasua... Puolen tunnin tuuletuksen jälkeen ovet kiinni ja tulta kamiinaan, niin alkoi pikkuhiljaa runko lämpenemään.
Eilen kävin miettimään, että mitenhän mä pääsen täältä kentälle? Kun pitäisi lähteä ensimmäisellä bussilla, eli 5.55, keskustaan ja sieltä junalla kentälle. Tarkoittaa siis herätystä neljän maissa, koska kunnon aamupala olisi hyvä saada alle, ja suihkussa pitäisi käydä kun hikinen ja haiseva karvanaama lentsikassa ei ole kiva asia. Lisäksi ongelman tekee tän kämpän avain. Minnes mä sen palautan aamuyöstä? Acasa tarjoaa mahollisuuden palauttaa sen kampuksen portille, mutta satun asumaan täällä kampuksen peränurkassa, joten matkaa on se 2,5km portille. Aamuöinen vaellus puolen vuoden kamojen kanssa tuntui jo ajatuksena liian rankaisulta lähes masokismilta, kun aivan varmasti silloin tulee taas vettä ja lujaa. Lisäksi tuosta kotiinpaluupäivästä tulee väkisin melko pitkä, kun joudun Helsinki-Vantaalla odottelemaan Hannaa ja Heikkiä vielä muutaman tunnin, ennenkuin jatketaan matkaa Lahteen. Lahdessa oltaisiin parhaimmassakin tapauksessa vasta kymmenen jälkeen illalla. Lahdesta seuraavana päivänä Jyväskylään, ja viimein oltaisiin kotona. Woh kuulostaa hyvältä. No kuitenkin organisoin lähdön täältä siten, että bookkasin lentokenttähotellista huoneen 18.12.-19.12. ja lähden siis jo päivää ennen lentoa Amsterdamiin. Saan nukkua neljä tuntia pidempään ja käydä hotskussa aamupalalla yms. muuta mukavaa. Hintakaan ei ollut paha. Neljän (4) tähden majotuksesta 68€ sisältäen aamupalan ja kuljetuksen kentälle ja kentältä. Itse olin ainakin tyytyväinen tähän ratkaisuun. Tän nykyisen kämpän tarkastuksen tilasin 18.12. klo 11.00, joten siitä pääsee ihan hyvissä ajoin lähtemään Amsterdamiin kamojen kanssa. Sounds like a plan ja ei tähän nyt suuria yllätyksiä voi tulla. *puuta kop kop* Jos kämpäntarkastaja ei pääse tuolloin ni pitää pyytää sitte päivää aikasemmin tänne. Ja jos vielä avaimen voisi antaa suoraan ks. hepulle, niin elämä olisi taas entistä mukavampaa...
-tommi-
Eilen kävin miettimään, että mitenhän mä pääsen täältä kentälle? Kun pitäisi lähteä ensimmäisellä bussilla, eli 5.55, keskustaan ja sieltä junalla kentälle. Tarkoittaa siis herätystä neljän maissa, koska kunnon aamupala olisi hyvä saada alle, ja suihkussa pitäisi käydä kun hikinen ja haiseva karvanaama lentsikassa ei ole kiva asia. Lisäksi ongelman tekee tän kämpän avain. Minnes mä sen palautan aamuyöstä? Acasa tarjoaa mahollisuuden palauttaa sen kampuksen portille, mutta satun asumaan täällä kampuksen peränurkassa, joten matkaa on se 2,5km portille. Aamuöinen vaellus puolen vuoden kamojen kanssa tuntui jo ajatuksena liian rankaisulta lähes masokismilta, kun aivan varmasti silloin tulee taas vettä ja lujaa. Lisäksi tuosta kotiinpaluupäivästä tulee väkisin melko pitkä, kun joudun Helsinki-Vantaalla odottelemaan Hannaa ja Heikkiä vielä muutaman tunnin, ennenkuin jatketaan matkaa Lahteen. Lahdessa oltaisiin parhaimmassakin tapauksessa vasta kymmenen jälkeen illalla. Lahdesta seuraavana päivänä Jyväskylään, ja viimein oltaisiin kotona. Woh kuulostaa hyvältä. No kuitenkin organisoin lähdön täältä siten, että bookkasin lentokenttähotellista huoneen 18.12.-19.12. ja lähden siis jo päivää ennen lentoa Amsterdamiin. Saan nukkua neljä tuntia pidempään ja käydä hotskussa aamupalalla yms. muuta mukavaa. Hintakaan ei ollut paha. Neljän (4) tähden majotuksesta 68€ sisältäen aamupalan ja kuljetuksen kentälle ja kentältä. Itse olin ainakin tyytyväinen tähän ratkaisuun. Tän nykyisen kämpän tarkastuksen tilasin 18.12. klo 11.00, joten siitä pääsee ihan hyvissä ajoin lähtemään Amsterdamiin kamojen kanssa. Sounds like a plan ja ei tähän nyt suuria yllätyksiä voi tulla. *puuta kop kop* Jos kämpäntarkastaja ei pääse tuolloin ni pitää pyytää sitte päivää aikasemmin tänne. Ja jos vielä avaimen voisi antaa suoraan ks. hepulle, niin elämä olisi taas entistä mukavampaa...
-tommi-
tiistai 4. joulukuuta 2007
...elämää, ei sen enempää...
Näyttää päivitysfrekvenssi tippuvan kuin se kuuluisa lehmänhäntä. No eipä se mitään, enpä mä olisi mitään ehtinyt tänne kirjotellakaan kun on sen verran intensiivistä aikaa taas ollut. Viime viikolla Hanna oli täällä launtaista perjantaihin ja sitä edellisestä viikosta en nyt taas muista yhtään mitään. Kyse ei ole siitä, että olisin ollut niin pihalla, vaan todennäköisimmin siitä että silloin ei tapahtunut mitää merkittävää...
Elikkäs Hanna tuli Eurolinesin kiidättämänä tänne viikko sitten lauantaina ja itse tietty hurautin junalla Amsterdamiin vastaan. Eurolines jaksaa edelleen yllättää, kun viime kerralla oltiin lähemmäs kahta tuntia myöhässä, niin tällä kertaa bussi oli sitten saman verran etuajassa. Suosittelen Eurolinesin käyttöä kaikille, jotka haluavat olla tarkalleen tiettyyn aikaa jossakin ;) Kyseisen bussilafkan kuskitkin ajavat melkosen päättömästi ja ovat lisäksi vielä melko usein kielitaidottomia ja töykeitä, että mukavaa matkaa kaikille. Kait sitä pitää sitten tinkiä muusta, kun hinta on melko halpa... Hannan kanssa oli alunperin tarkoitus kerätä vähän porukkaa mukaan ja vuokrata auto ja hurauttaa kattomaan Hollannin patoja. Homma kariutui kuitenkin vesisateeseen ja lähtijöiden vähäiseen määrään... Melko ikävää, olisihan ne mukava käydä vielä katsastamassa. Lopputulos viikosta olikin sitten Enschedessä pyörimistä ja shoppailua, eli ei mitenkään huono reissu sekään. Perjantaiaamuna saatoin Hannan Amsterdamiin ja jäin itse roikkumaan kaupungille, koska Apo oli tulossa iltapäivällä tutustumaan hollantilaiseen elämänmenoon. Itse tapoin aikaa Apoa odotellessa tutustumalla Nemoon, eli paikalliseen Heurekaan. No se oli kylläkin melkoinen pettymys... Tunsin itseni lähinnä idiootiksi kaikkien teinien keskellä pyörittelemässä jotain rullia ja katsomassa miten joku valo syttyy jossakin kohtaa. Okei, olihan sielä oikeaa asiaa mutta olisin kaivannut vähän syvällisempää otetta niihin vempeleisiin. Esim. Jaakobin tikapuita ihmeteltiin lukiossa jo monta vuotta sitten... Ei jaksanu enää sykähdyttää, vaikka onkin ihan näyttävän näköinen. Onneksi tajusin ottaa pääsylipun yhteydessä tiketin Nemon edessä olevaan Amsterdam-nimiseen replika purjelaivaan. Kyseisen paatin esikuva oli tarkoittettu reissaamaan Hollannin ja Japanin väliä 1700-luvulla, muttei ikinä päässyt Brittein saaria kauemmaksi, kun pääsi myrsky yllättämään ja ruhjomaan peräsimen. Juustonsa voimalla holskit saivat paattinsa sentään kanaalin rantaan mutteivat sitten viitsineet sitä enää sen kummemmin pelastaa. Eli hieman kovaonninen paatti oli se. Mistähän lienyt Flying Dutchman saanut nimensä ;) Tämän maailman kuuluisimman aavepaatin on nähty kummittelevan Hyväntoivonniemen suunnilla ja Intian valtamerellä, että sinänsä sekin olisi yhtä hyvin voinut olla vastaavanlainen maustelaiva... Jos sitte vaikka palattais taan asiaan, eli vastaavilla laivoilla kuin Amsterdam kuljetettiin aikoinaan mausteet, kankaat yms arvotavarat idästä Eurooppaan. Afrikka tietenkin kiertäen. Eli ihan sunnuntai-purjehduksista ei ole ollut kyse. Niin ja holskithan ovat purjehtineet iät ja ajat... Hyvä niille, koska navigare necesse est, vivere non est necesse. Tästäkin vuodatuksesta varmaan huomaa, että ks. paatti oli paljon mielenkiintoisempi paikka kuin Nemo. Viiden maissa olinkin jo lentokentällä ja Apo ulkona kamojen kanssa joskus kuuden jälkeen. Siitä junalla takaisin keskustaan ja näyttämään...no just sitä mistä Amsterdam on kuuluisa, eli punaisten lyhtyjen aluetta ja coffee shoppeja. Tietenkään olutta unohtamatta. Kebabin kautta asemalla ja viimisellä junalla Enschedeen. Taksi alle ja kämpille. Launtaina kierreltiin kampusta ja haettiin kaupasta tavaraa iltaa varten. Loppuaika lauantaina menikin sitten Suomi-tietoutta Miguelille selittäen ja promilleja keräten. 3,5 tunnin yöunilla lähdettiin aamutuimaan polkemaan keskustaan junalle ja sieltä lentokentälle. Junakin tärisi tällä matkalla jotenkin kummallisen paljon... Kaksi päivää tuntui menevän viime viikosta palautuessa. Äläkä nyt kuvittele, että oli niin kova kanuuna! Syy oli ihan siinä, että toi mun sänky on hieman kapea ja kun Hannan kanssa siinä viikko kahdestaan pötköteltiin, niin unenlaatu oli vähän heikohkoa pitkin viikkoa. Ja Apon kanssa tuli sitten valvottua lähes koko viikonloppu... Eli sitä univelkaa oli aika kiitettävästi kun sunnuntai-iltana kaaduin sänkyyn. Tällä viikolla aloin jo pikkuhiljaa valmistautumaan kotiinlähtöön ja hoitelemaan tuota byrokratiaa sen suhteen. Alkaa näyttää vahvasti siltä, että meikäläisen vaihtokausi vedellä viimisiään. Tänään on vielä jokin tsekkien järkkäämä joulu-kekkeri, jonne ollaan Juhan kanssa menossa näyttämään naamaa. Huomenna holskien sinterklaas-juhla, jota varten pitää käydä huomenna ettimässä jokin lahjantynkä jonka voi sitten antaa kelle vaan. Eli jotain halpaa unisex-tavaraa. Käsky oli että 2 tavaraa ja yhteishinta 5€ :D joo nää on melko pihejä...
näillä mennään
-tommi-
ps. kirjotan seuraavan pätkän vähä huolellisemmin ja paremmalla ajalla
Elikkäs Hanna tuli Eurolinesin kiidättämänä tänne viikko sitten lauantaina ja itse tietty hurautin junalla Amsterdamiin vastaan. Eurolines jaksaa edelleen yllättää, kun viime kerralla oltiin lähemmäs kahta tuntia myöhässä, niin tällä kertaa bussi oli sitten saman verran etuajassa. Suosittelen Eurolinesin käyttöä kaikille, jotka haluavat olla tarkalleen tiettyyn aikaa jossakin ;) Kyseisen bussilafkan kuskitkin ajavat melkosen päättömästi ja ovat lisäksi vielä melko usein kielitaidottomia ja töykeitä, että mukavaa matkaa kaikille. Kait sitä pitää sitten tinkiä muusta, kun hinta on melko halpa... Hannan kanssa oli alunperin tarkoitus kerätä vähän porukkaa mukaan ja vuokrata auto ja hurauttaa kattomaan Hollannin patoja. Homma kariutui kuitenkin vesisateeseen ja lähtijöiden vähäiseen määrään... Melko ikävää, olisihan ne mukava käydä vielä katsastamassa. Lopputulos viikosta olikin sitten Enschedessä pyörimistä ja shoppailua, eli ei mitenkään huono reissu sekään. Perjantaiaamuna saatoin Hannan Amsterdamiin ja jäin itse roikkumaan kaupungille, koska Apo oli tulossa iltapäivällä tutustumaan hollantilaiseen elämänmenoon. Itse tapoin aikaa Apoa odotellessa tutustumalla Nemoon, eli paikalliseen Heurekaan. No se oli kylläkin melkoinen pettymys... Tunsin itseni lähinnä idiootiksi kaikkien teinien keskellä pyörittelemässä jotain rullia ja katsomassa miten joku valo syttyy jossakin kohtaa. Okei, olihan sielä oikeaa asiaa mutta olisin kaivannut vähän syvällisempää otetta niihin vempeleisiin. Esim. Jaakobin tikapuita ihmeteltiin lukiossa jo monta vuotta sitten... Ei jaksanu enää sykähdyttää, vaikka onkin ihan näyttävän näköinen. Onneksi tajusin ottaa pääsylipun yhteydessä tiketin Nemon edessä olevaan Amsterdam-nimiseen replika purjelaivaan. Kyseisen paatin esikuva oli tarkoittettu reissaamaan Hollannin ja Japanin väliä 1700-luvulla, muttei ikinä päässyt Brittein saaria kauemmaksi, kun pääsi myrsky yllättämään ja ruhjomaan peräsimen. Juustonsa voimalla holskit saivat paattinsa sentään kanaalin rantaan mutteivat sitten viitsineet sitä enää sen kummemmin pelastaa. Eli hieman kovaonninen paatti oli se. Mistähän lienyt Flying Dutchman saanut nimensä ;) Tämän maailman kuuluisimman aavepaatin on nähty kummittelevan Hyväntoivonniemen suunnilla ja Intian valtamerellä, että sinänsä sekin olisi yhtä hyvin voinut olla vastaavanlainen maustelaiva... Jos sitte vaikka palattais taan asiaan, eli vastaavilla laivoilla kuin Amsterdam kuljetettiin aikoinaan mausteet, kankaat yms arvotavarat idästä Eurooppaan. Afrikka tietenkin kiertäen. Eli ihan sunnuntai-purjehduksista ei ole ollut kyse. Niin ja holskithan ovat purjehtineet iät ja ajat... Hyvä niille, koska navigare necesse est, vivere non est necesse. Tästäkin vuodatuksesta varmaan huomaa, että ks. paatti oli paljon mielenkiintoisempi paikka kuin Nemo. Viiden maissa olinkin jo lentokentällä ja Apo ulkona kamojen kanssa joskus kuuden jälkeen. Siitä junalla takaisin keskustaan ja näyttämään...no just sitä mistä Amsterdam on kuuluisa, eli punaisten lyhtyjen aluetta ja coffee shoppeja. Tietenkään olutta unohtamatta. Kebabin kautta asemalla ja viimisellä junalla Enschedeen. Taksi alle ja kämpille. Launtaina kierreltiin kampusta ja haettiin kaupasta tavaraa iltaa varten. Loppuaika lauantaina menikin sitten Suomi-tietoutta Miguelille selittäen ja promilleja keräten. 3,5 tunnin yöunilla lähdettiin aamutuimaan polkemaan keskustaan junalle ja sieltä lentokentälle. Junakin tärisi tällä matkalla jotenkin kummallisen paljon... Kaksi päivää tuntui menevän viime viikosta palautuessa. Äläkä nyt kuvittele, että oli niin kova kanuuna! Syy oli ihan siinä, että toi mun sänky on hieman kapea ja kun Hannan kanssa siinä viikko kahdestaan pötköteltiin, niin unenlaatu oli vähän heikohkoa pitkin viikkoa. Ja Apon kanssa tuli sitten valvottua lähes koko viikonloppu... Eli sitä univelkaa oli aika kiitettävästi kun sunnuntai-iltana kaaduin sänkyyn. Tällä viikolla aloin jo pikkuhiljaa valmistautumaan kotiinlähtöön ja hoitelemaan tuota byrokratiaa sen suhteen. Alkaa näyttää vahvasti siltä, että meikäläisen vaihtokausi vedellä viimisiään. Tänään on vielä jokin tsekkien järkkäämä joulu-kekkeri, jonne ollaan Juhan kanssa menossa näyttämään naamaa. Huomenna holskien sinterklaas-juhla, jota varten pitää käydä huomenna ettimässä jokin lahjantynkä jonka voi sitten antaa kelle vaan. Eli jotain halpaa unisex-tavaraa. Käsky oli että 2 tavaraa ja yhteishinta 5€ :D joo nää on melko pihejä...
näillä mennään
-tommi-
ps. kirjotan seuraavan pätkän vähä huolellisemmin ja paremmalla ajalla
tiistai 20. marraskuuta 2007
Avautuu muutakin kuin pelkät korkit
Noni nyt taas hajottaa... Toisaalta helpottaa... Elikkäs pyöräongelmat näyttäisivät olevan taakse jäänyttä elämää kun Superstyle, luetettavan uskollinen seuralainen, otti ja laukesi nyt sitte kokonaan. Eipä tarvi siitäkään enää huolehtia. Tosin joudun nyt sitten talsimaan ja ajelemaan bussilla enemmän, mutta eipä toi nyt hirveesti haittaa. Kaikkien dutchien järkytyksesksi täytyy sanoa, että mä itse asiassa pidän enemmän kävelystä ku pyöräilystä. Oikeilla työkaluilla ja varaosilla ton värkin nyt voisi saada vielä iskuun, mut ei nappaa ku on niin VÄHÄ. Niin loppu lähenee niinkuin todettiin jo toisessa blogitekstissä elokuussa, mutta kotiinpaluu alkaa pikku hiljaa konkretisoitumaan. No ei nyt tarvi vielä riemusta tai raivosta kiljua, olen mä täällä nyt vielä jonkun aikaa. Bookkasin kuitenkin jo lennot kotia päin. Huvittavaa sinänsä, että halpalentoyhtiöt ei ole enää halpoja =/ Blue1:n ams-hel -väli maksoi jo muutamia kymppejä enemmän kuin Finskin vastaava. Halvin lento olisi ollut SAS:lla, mutta viime aikaisten tapahtumien jälkeen ei suunnattomasti ks. liidokkifirma nappaa. Tarkistin kuitenkin, että SAS:lla olisi ks. reitillä ollut MD-80 koneena mutta silti... Toinen vähemmän SAS:ia mairitteleva tapahtuma sattui Ranskassa Hannan suomalaiselle vaihtarikaverille, kun SAS oli peruuttanut lentoja ja uusien järkkääminen ei ollutkaan niin joustavaa kuin olisi pitänyt. Lopputuloksena ks. hemmot kuluttivat Charles De Gaullen lattiaa ja penkkejä yli vuorokauden tms.. Kysykää Hannalta tarkempi selitys, kun itse en enää muista. Heja Sverige! Taisi SAS olla otsikoissa muutama vuosi sitten huoltojen tekemisestä pelkällä kynällä, eli kun paperit on kunnossa niin kaikki on kunnossa.
Viime viikko meni mukavasti Patonkilassa. Alunperin tarkoitus oli vähän reissailla lähikylissä, mutta alkuviikosta ei saatu mitään aikaiseksi. Kuhan oltiin kahdestaan ja pyörittiin kaupungilla. Loppuviikosta menivätkin sitten junat lakkoon, että se siitä. Perjantaina alkoi jo jännäkakka kehittymään suolen mutkassa kun mun bussi kotia päin lähtee Metzistä ja sinne pääsee Nancystä parhaiten junalla. SNCF ajoi onneksi lauantai-aamuna aamuvuorot kutakuinkin normaalisti, mutta iltapäivällä ei sitten liikkunut enää mikään. Mutta kuitenkin junalakko ei nyt varsinaisesti meihin ehtinyt vaikuttamaan. Tosin saa nähdä mitä Hannan ensi viikonlopun Pariisin keikasta tulee, kun TGV:t eivät taida päräytellä enää juuri ollenkaan. Ranskan tapaan noi lakot eivät lopu yleensä ihan hetkessä. Niin lakkokausi on näköjään päällä sielä jo suuremmissa määrin, kun Hannan YO:kin ilmoitti olevansa lakossa. Tai siis opiskelijat ovat lakossa, koska eivät halua yliopistoa yksityistettävän, ja näin ollen sulkivat koko paikan ettei kukaan pääse töihin. Peri-ranskalainen reaktio tähän oli sitten toisin ajattelevien opiskelijoiden vastalakko. Eli he lakkoilevat sen takia, kun toiset sulkivat yliopiston... Ota tosta nyt sitte selvää, mitä ne oikeesti tahtoo. Jossakin taisi osua silmään tai korvaan, että ranskalainen luonteenlaatu on lähempänä turkkilaista kuin eurooppalaista. No näkeehän sen nyt tossa joka touhussa... Infopisteet kautta koko Patonkimaan eivät tiedä mistään mitään, kukaan ei halua ottaa vastuuta mistään ja byrokratia on ihan älytöntä. Siitä luonnottoman suuresta byrokratiasta voidaan sitten kuitenkin joustaa, kunhan saat oikean ihmisen käsiin. Kuten Hannan kämpänvaihto. Koko vuosikausia kestävä prosessi saatiin tiivistettyä 2 päivään, kunhan Myy ensin talsi asuntolan johtajan luokse. Elikkäs Hanna taisi kiilata koko asuntojonon ohi ja sai aivan mielettömän hienon humanistihuoneen yläkerroksesta ja näköalan koko kaupungin ylitse. Lukekaa lisää Hannan blogista.
-tommi-
ps. tuola kuvasatsissa on muutama kuva lisää... ->
Viime viikko meni mukavasti Patonkilassa. Alunperin tarkoitus oli vähän reissailla lähikylissä, mutta alkuviikosta ei saatu mitään aikaiseksi. Kuhan oltiin kahdestaan ja pyörittiin kaupungilla. Loppuviikosta menivätkin sitten junat lakkoon, että se siitä. Perjantaina alkoi jo jännäkakka kehittymään suolen mutkassa kun mun bussi kotia päin lähtee Metzistä ja sinne pääsee Nancystä parhaiten junalla. SNCF ajoi onneksi lauantai-aamuna aamuvuorot kutakuinkin normaalisti, mutta iltapäivällä ei sitten liikkunut enää mikään. Mutta kuitenkin junalakko ei nyt varsinaisesti meihin ehtinyt vaikuttamaan. Tosin saa nähdä mitä Hannan ensi viikonlopun Pariisin keikasta tulee, kun TGV:t eivät taida päräytellä enää juuri ollenkaan. Ranskan tapaan noi lakot eivät lopu yleensä ihan hetkessä. Niin lakkokausi on näköjään päällä sielä jo suuremmissa määrin, kun Hannan YO:kin ilmoitti olevansa lakossa. Tai siis opiskelijat ovat lakossa, koska eivät halua yliopistoa yksityistettävän, ja näin ollen sulkivat koko paikan ettei kukaan pääse töihin. Peri-ranskalainen reaktio tähän oli sitten toisin ajattelevien opiskelijoiden vastalakko. Eli he lakkoilevat sen takia, kun toiset sulkivat yliopiston... Ota tosta nyt sitte selvää, mitä ne oikeesti tahtoo. Jossakin taisi osua silmään tai korvaan, että ranskalainen luonteenlaatu on lähempänä turkkilaista kuin eurooppalaista. No näkeehän sen nyt tossa joka touhussa... Infopisteet kautta koko Patonkimaan eivät tiedä mistään mitään, kukaan ei halua ottaa vastuuta mistään ja byrokratia on ihan älytöntä. Siitä luonnottoman suuresta byrokratiasta voidaan sitten kuitenkin joustaa, kunhan saat oikean ihmisen käsiin. Kuten Hannan kämpänvaihto. Koko vuosikausia kestävä prosessi saatiin tiivistettyä 2 päivään, kunhan Myy ensin talsi asuntolan johtajan luokse. Elikkäs Hanna taisi kiilata koko asuntojonon ohi ja sai aivan mielettömän hienon humanistihuoneen yläkerroksesta ja näköalan koko kaupungin ylitse. Lukekaa lisää Hannan blogista.
-tommi-
ps. tuola kuvasatsissa on muutama kuva lisää... ->
perjantai 9. marraskuuta 2007
keskiviikko 7. marraskuuta 2007
Holskien hedonismia ihmettelemässä
Noni nyt hävettää... Yli kaks viikkoa viimisestä epistolasta. Noh puolustukseksi voi sanoa, että ekalla viikolla ei tapahtunut mitään ja toisella viikolla oli sitte tapahtumaa niin paljon, että loppu countteri kesken.
Elikkäs kelataan pikakelauksella eka viikkoa *hrrrrrr* no se meni siinä. Viikko nro 2 *play*
Hanna hurautti bussilla Ranskanmaalta, elikkäs tuttavallisemmin Patonkilasta, tänne ja oleili viikon verran Hollannissa. Täytyy kyllä sanoa, hurauttaminen on aivan liian yltiöpositiivinen ilmaisu 12 tunnin hajotusbussista johon pitää vielä laskea mukaan 40minsan junamatka Ranskassa ja 2,5 tuntia täällä päässä. Eli käytännössä koko päivä menee tuota väliä päristellessä. Niin ja matkaa on siis se 500km. Ei hitto, ton matkanhan ajaa nopeammin mopolla ku näillä helkutin busseilla yms =/ sen voin tässä kaiken kansan ja seurakunnan läsnäollessa sanoa, että Eurolines:in bussin kyytiin en enää ikinä astu, kunhan täältä kotiin pääsen. Lähteväthän ne oikeaan aikaan, mutta jotenkin vaan onnistuvat alle sadan kilsan matkalla kehittämään jo tunnin myöhästymisen. Se taitaa olla jopa kovempi tahti kuin VR:llä. Siinä olikin sopiva aasinsilta siihen faktaan, että Hannan bussi oli Amsterdamissa vaivaiset 1,25h myöhässä. No mä olin sitten reippaana paikalla ja hyvien tapojen mukaan tarpeeksi ajoissa sillä seurauksella, että hengasin sitten Amsterdam Amstelilla noin 3 tuntia. Hajotti lähes yhtä paljon kuin Hannaa, kun se p******en bussi viimein saapui. Siitä jatkettiin junailua Adamista Enschedeen. Sekään ei tietty ollut niin yksinkertaista, kun voisi olettaa. Eihän mulla nyt juolahtanu liian pieneen mieleen, että se hajotusbussi on tuntitolkulla myöhässä. Olin katsonut junayhteydet siihen malliin, että päästään kätevästi kotiin. Ja olin mielestäni varannut riittävästi aikaa, vaikka bussi olisikin myöhässä. No viiminen tsekattu juna meni, eikä bussia näkyny. Ei siinä muuta kuin puhelin kauniisen käteen ja puhelu Nederlands Spoorwagen-tukipalveluun, jossa ystävällinen mies-ääni vastasi: "NS-aikataulupalvelu, Juha puhelimessa". Juha oli ulkoistanut tukipalvelunsa Hollannista Saksaan, mutta internetti on ihmeellinen kapine ja toimii myös Saksasta käsin. Juha mulkaisi meille uuden junayhteyden, ja päästiin sitten kolistelemaan syntisen pimeästä Amsterdamista kotia kohti, turvalliseen maalaismaisemaan, Alankomaiden itärajalle elikkäs Enschedeen. Kuin pisteenä I:n päälle Enschedessä alkoi sataa niin kuin nyt täällä on tapana sataa, eli LIIAN KOVAA. Läpimärkänä rämmittiin Hannan kanssa kämpille ja purettiin turhautuneisuutta elämän kovuuteen käyttäen lapsilta kiellettyjä fraaseja ja termejä. Mutta tämä on perheblogi, niin en aio julkaista kyseistä keskustelua.
Tiistaina pyöräiltiin Hannan kanssa ympäri kampusta ja räpsittiin kuvia. Hanna tunsi olonsa heti kotoisaksi täällä, niinkuin olin joskus aiemmin ennustanutkin. Eli kotoinen tasaisuus, maalaisidylli, lehmät, vuohet ja lampaat tekivät tehtävänsä. =) Käytiin kaupassa ja samantien Juhalta lainattuun keittiöön tekemään ruokaa. Listalla oli tietysti perunaa, johon sotkin mukaan kohtuullisen tulisen jauhelihakastikkeen. Hanna-pieni oli kaivannut niin paljon perunaa, että sitä oli saatava heti. Kun oli kuulemma ollut huonoissa ruuissa Ranskassa. Niin ja te jotka kuvittelette että Ranska on kulinaristin paratiisi, niin kannattaa tutustua asiaan vähän tarkemmin... Ainakaan allekirjoittanutta, eivät etanat yms. nilviäiset suunnattomasti kiinnosta. Helvetti, samaa tavaraa käytetään ongenkoukussa syöttinä ja nää tunkee sitä napaansa ja myy ravintolassa 5€ kappale. Voit siinä sitte naama peruslukemilla vetää ranskalaisia etanoita ja kehua ku ne on niin hyviä. Samalla voit sitten pyöritellä mielessäsi, että oikeesti kalat syö samaa tavaraa ilmaiseksi siitä koukusta, vaikkakin saattavat joutua maksamaan siitä hengellään. Eli turvallisia herkutteluhetkiä etanoiden parissa, muista kalojen kohtaloa kun etanoita syöt seuraavan kerran... ;) Tiistain Vesting-trivia jäi tekemättä, kun oli niin paljon puhuttavaa. Skype tuntuu toimivan ranskanmaalla aikalailla randomina. Välillä kuin enkeli ja toisinaan heittäytyy hankalaksi kuin itse piru, jolta on hiilet loppu ja tulet sammunu. Eli skypeily on toisinaan kohtuullisen haastavaa ja alkaa lähinnä vain ottamaan päähän, kun homma pätkii... *krshsshshhs...mitä sä...krhsshshs...teitte..krssshhshshs.....tänään....krshssh* ei tommosta keskustelua jaksa erkkikään. Kummallakin oli siis melkonen puheripuli päällä. Keskiviikkona pyörittiin kaupungilla ja shoppailtiin. Tai siis Hanna shoppasi ja Tommi täytti kävelevän vaatehengarin virkaa, ja antoi kommentteja miltä mikäkin vaatekappale näyttää. Torstaina lisää shoppausta ja viimeinkin parturia. Alkoi nimittäin melkoinen ruoska roikkua tuola niskassa. Olihan se toisaalta ihan kivan tuntuista kun pyörällä ajaessa tukka hulmuaa takana, mutta oli se aika roisin näköinen. Lähinnä ulkonäkö alkoi muistuttaa tsekkiläistä jääkiekkoilijaa, jolla tummat kutrit roikkuvat kypärän alta. Puuttui enää sormen paksuinen kultaketju ja vino nenä.
Perjantaina suunnattiin taas Amsterdamiin, jonne koko suku saapui viikonloppua viettämään. Tässä tapauksessa "koko suku"-termi tarkoittaa porukoita ja Hannan äippää. Ja jottei mikään olisi liian helppoa, ettei elämä kävisi tylsäksi, vierailijat päätyivät käyttämään eri lentoja. Elikkäs ensin Hannan äippä tuli aamukoneella ja porskat vasta illalla. Kaksi reissua kentälle, ja siinä välissä vielä hotellilla käynti ja huoneiden kuittaus, sekä pienehkö kävely kaupungilla. En muuten ole ikinä syönyt niin laihaa kanakeittoa, kuin tämän kävelylenkin varrella olleessa pikku raflassa oli tarjolla. Oikeesti siinä kupillisessa keittoa oli kolme (3) herneen kokoista kananpalaa. =/ Terkkuja vaan kokille. Maku nyt oli ihan ok, mutta päivittäinen kalori-tarve taisi jäädä tyydyttämättä sillä litkulla.
Lauantaina pyörittiin porukalla kaupungilla ja ihmeteltiin paikkoja. Haahuiltiin ympäriinsä ja yritettiin löytää kompromissia, minne kaikki haluaisivat mennä. Kaikille yhteinen intressi taisi olla ainoastaan Anne Frankin talo. Sinnekään ei heti lauantaina päästy, mutta kokemusta kaupungista tuli sitäkin enemmän. Illalla ajeltiin paatilla pitkin kanavia ja kateltiin paikkoja. Oli kyllä komiata, harmi vaan ettei yksikään kuva tainnut onnistua... Pimeys = pitkä valotusaika + liikkuva kohde tai liikkuva alusta -> surkea lopputulos. Eli tältä reissulta ollaan vain muistikuvien varassa. Sunnuntaina suunnattiin heti kärkeen Anne Frankin talolle. Pitkästä jonottamisesta huolimatta keikka oli aivan mahtava. Jos siis menet Amsterdamiin, niin käy ihmeessä kattomassa (vink vink). Maanantai olikin taas logistinen haaste, kun hotsku tosiaan oli aivan kaupungin laidalla ja matkaseurue käytti tietenkin kahta eri lentoa. Siinä välissä piti vielä käydä saattelemassa Hanna Amstelilta lähtevään bussiin. Pyörittiin sitten porukoiden kanssa kaupungilla kolmistaan loppupäivä.
Jos suunnittelet matkaa Hollantiin ja erityisesti Amsterdamiin, niin toimin tässä pikaisesti matkaoppaana ja yritän valottaa ks. kaupunkia. Jos museot kiinnostavat, niin olet menossa oikeaan paikkaan. Koko kylä on täynnä museoita lähes joka lähtöön, on erotiikka-, seksi-, kidutus-museota ja väliin on sinne väliin ripoteltu myös perheystävällisiä aiheita, kuten Van Goghia, merimuseota (vapise Kotka) ja NEMO:a (täkäläinen Heureka). Jos taas kukkakulttuuri ja taikasienet kiinnostavat, niin silloinkin olet oikeassa paikassa. Koko kylä nääs haisee pilvelle, kun coffee shop:eja on enemmänkuin partureita ja apteekkeja Karhulassa yhteensä. Eli niitä on joka kulmalla ja kulmien välissä. Ja homma on tietty täällä aivan laillista. Niin coffee shop ei siis ole mikään "tavallinen" kahvila, vaan voit tilata kahvikupin lisukkeeksi vaikkapa jointin sen tylsän kahvipullan sijasta. Kaupungista löytyy myös monia smart shopeja, joista voit ostella sieniä, kun et niitä jaksa kerätä metsästä. Noh, nämä sienet nyt sitten aiheuttavat hallusinaatioita ja muuta mukavaa pikku sekavuutta. Maksa varmasti tykkää vähintään yhtä paljon kuin alkomahoolillakin läträtessä. Ja jotta ihmisen kaikki hedonismin rippeetkin saadaan tyydytettyä, niin sivukujilta löytyy punaisia lyhtyjä ja loisteputkia, jonka alla ikkunassa vähäpukeinen tyttönen keikistelee, vinkkailee ja pyytelee sisään. En mä tiedä mitä niillä on mielissä, mutta uskoisin että kylmä tulee kun siinä ikkunan edessä pitää heruttaa lähes alasti, vaikka on kuinka kylmä ilma. Niin ja näitä tyttöjä on sitten jokaiseen makuun, on tummaa ja valkoista, aasialaista ja amazonia, isoa ja pientä, nuorta ja vanhaa... Valitse siitä sitten makusi mukaan.
Nyt kun pääsin tähän paasauksen makuun, niin on vielä pakko kertoa kuin suunnattomasti mua alkoi ottamaan päähän kun keskustan komea kirkko oli muutettu joksikin krääsä-kaupaksi. Jossai plakaatissa asia kuitattiin tähän tyyliin: "tämä rakennus ei toimi enää kirkkona". Ei tää kuulkaa näin pelaa, vaikken mä nyt itseäni mitenkään uskiksena pidäkään, mutta silti musta toi on perseestä. Se oli oikeasti suuri ja komea goottilainen kirkko holveineen ja ikkunamaalauksineen ja kaikenlisäksi hirmu hyvässä kunnossa. Mut nää on rahdannu sen täytee jotain torso-veistoksia ja turisti-krääsää. Ja sisäänpääsy oli 10€. Arvatkaa vaan mentiinkö sinne? Vieläkin ottaa aivoon, kun muistelee sitä paikkaa. Kun kirkko on kerran vihitty käyttöön, niin eikö sen pitäisi sellaisena pysyä? Joku asiaa tunteva voisi tästä mua vähän valistaa...
-tommi-
Elikkäs kelataan pikakelauksella eka viikkoa *hrrrrrr* no se meni siinä. Viikko nro 2 *play*
Hanna hurautti bussilla Ranskanmaalta, elikkäs tuttavallisemmin Patonkilasta, tänne ja oleili viikon verran Hollannissa. Täytyy kyllä sanoa, hurauttaminen on aivan liian yltiöpositiivinen ilmaisu 12 tunnin hajotusbussista johon pitää vielä laskea mukaan 40minsan junamatka Ranskassa ja 2,5 tuntia täällä päässä. Eli käytännössä koko päivä menee tuota väliä päristellessä. Niin ja matkaa on siis se 500km. Ei hitto, ton matkanhan ajaa nopeammin mopolla ku näillä helkutin busseilla yms =/ sen voin tässä kaiken kansan ja seurakunnan läsnäollessa sanoa, että Eurolines:in bussin kyytiin en enää ikinä astu, kunhan täältä kotiin pääsen. Lähteväthän ne oikeaan aikaan, mutta jotenkin vaan onnistuvat alle sadan kilsan matkalla kehittämään jo tunnin myöhästymisen. Se taitaa olla jopa kovempi tahti kuin VR:llä. Siinä olikin sopiva aasinsilta siihen faktaan, että Hannan bussi oli Amsterdamissa vaivaiset 1,25h myöhässä. No mä olin sitten reippaana paikalla ja hyvien tapojen mukaan tarpeeksi ajoissa sillä seurauksella, että hengasin sitten Amsterdam Amstelilla noin 3 tuntia. Hajotti lähes yhtä paljon kuin Hannaa, kun se p******en bussi viimein saapui. Siitä jatkettiin junailua Adamista Enschedeen. Sekään ei tietty ollut niin yksinkertaista, kun voisi olettaa. Eihän mulla nyt juolahtanu liian pieneen mieleen, että se hajotusbussi on tuntitolkulla myöhässä. Olin katsonut junayhteydet siihen malliin, että päästään kätevästi kotiin. Ja olin mielestäni varannut riittävästi aikaa, vaikka bussi olisikin myöhässä. No viiminen tsekattu juna meni, eikä bussia näkyny. Ei siinä muuta kuin puhelin kauniisen käteen ja puhelu Nederlands Spoorwagen-tukipalveluun, jossa ystävällinen mies-ääni vastasi: "NS-aikataulupalvelu, Juha puhelimessa". Juha oli ulkoistanut tukipalvelunsa Hollannista Saksaan, mutta internetti on ihmeellinen kapine ja toimii myös Saksasta käsin. Juha mulkaisi meille uuden junayhteyden, ja päästiin sitten kolistelemaan syntisen pimeästä Amsterdamista kotia kohti, turvalliseen maalaismaisemaan, Alankomaiden itärajalle elikkäs Enschedeen. Kuin pisteenä I:n päälle Enschedessä alkoi sataa niin kuin nyt täällä on tapana sataa, eli LIIAN KOVAA. Läpimärkänä rämmittiin Hannan kanssa kämpille ja purettiin turhautuneisuutta elämän kovuuteen käyttäen lapsilta kiellettyjä fraaseja ja termejä. Mutta tämä on perheblogi, niin en aio julkaista kyseistä keskustelua.
Tiistaina pyöräiltiin Hannan kanssa ympäri kampusta ja räpsittiin kuvia. Hanna tunsi olonsa heti kotoisaksi täällä, niinkuin olin joskus aiemmin ennustanutkin. Eli kotoinen tasaisuus, maalaisidylli, lehmät, vuohet ja lampaat tekivät tehtävänsä. =) Käytiin kaupassa ja samantien Juhalta lainattuun keittiöön tekemään ruokaa. Listalla oli tietysti perunaa, johon sotkin mukaan kohtuullisen tulisen jauhelihakastikkeen. Hanna-pieni oli kaivannut niin paljon perunaa, että sitä oli saatava heti. Kun oli kuulemma ollut huonoissa ruuissa Ranskassa. Niin ja te jotka kuvittelette että Ranska on kulinaristin paratiisi, niin kannattaa tutustua asiaan vähän tarkemmin... Ainakaan allekirjoittanutta, eivät etanat yms. nilviäiset suunnattomasti kiinnosta. Helvetti, samaa tavaraa käytetään ongenkoukussa syöttinä ja nää tunkee sitä napaansa ja myy ravintolassa 5€ kappale. Voit siinä sitte naama peruslukemilla vetää ranskalaisia etanoita ja kehua ku ne on niin hyviä. Samalla voit sitten pyöritellä mielessäsi, että oikeesti kalat syö samaa tavaraa ilmaiseksi siitä koukusta, vaikkakin saattavat joutua maksamaan siitä hengellään. Eli turvallisia herkutteluhetkiä etanoiden parissa, muista kalojen kohtaloa kun etanoita syöt seuraavan kerran... ;) Tiistain Vesting-trivia jäi tekemättä, kun oli niin paljon puhuttavaa. Skype tuntuu toimivan ranskanmaalla aikalailla randomina. Välillä kuin enkeli ja toisinaan heittäytyy hankalaksi kuin itse piru, jolta on hiilet loppu ja tulet sammunu. Eli skypeily on toisinaan kohtuullisen haastavaa ja alkaa lähinnä vain ottamaan päähän, kun homma pätkii... *krshsshshhs...mitä sä...krhsshshs...teitte..krssshhshshs.....tänään....krshssh* ei tommosta keskustelua jaksa erkkikään. Kummallakin oli siis melkonen puheripuli päällä. Keskiviikkona pyörittiin kaupungilla ja shoppailtiin. Tai siis Hanna shoppasi ja Tommi täytti kävelevän vaatehengarin virkaa, ja antoi kommentteja miltä mikäkin vaatekappale näyttää. Torstaina lisää shoppausta ja viimeinkin parturia. Alkoi nimittäin melkoinen ruoska roikkua tuola niskassa. Olihan se toisaalta ihan kivan tuntuista kun pyörällä ajaessa tukka hulmuaa takana, mutta oli se aika roisin näköinen. Lähinnä ulkonäkö alkoi muistuttaa tsekkiläistä jääkiekkoilijaa, jolla tummat kutrit roikkuvat kypärän alta. Puuttui enää sormen paksuinen kultaketju ja vino nenä.
Perjantaina suunnattiin taas Amsterdamiin, jonne koko suku saapui viikonloppua viettämään. Tässä tapauksessa "koko suku"-termi tarkoittaa porukoita ja Hannan äippää. Ja jottei mikään olisi liian helppoa, ettei elämä kävisi tylsäksi, vierailijat päätyivät käyttämään eri lentoja. Elikkäs ensin Hannan äippä tuli aamukoneella ja porskat vasta illalla. Kaksi reissua kentälle, ja siinä välissä vielä hotellilla käynti ja huoneiden kuittaus, sekä pienehkö kävely kaupungilla. En muuten ole ikinä syönyt niin laihaa kanakeittoa, kuin tämän kävelylenkin varrella olleessa pikku raflassa oli tarjolla. Oikeesti siinä kupillisessa keittoa oli kolme (3) herneen kokoista kananpalaa. =/ Terkkuja vaan kokille. Maku nyt oli ihan ok, mutta päivittäinen kalori-tarve taisi jäädä tyydyttämättä sillä litkulla.
Lauantaina pyörittiin porukalla kaupungilla ja ihmeteltiin paikkoja. Haahuiltiin ympäriinsä ja yritettiin löytää kompromissia, minne kaikki haluaisivat mennä. Kaikille yhteinen intressi taisi olla ainoastaan Anne Frankin talo. Sinnekään ei heti lauantaina päästy, mutta kokemusta kaupungista tuli sitäkin enemmän. Illalla ajeltiin paatilla pitkin kanavia ja kateltiin paikkoja. Oli kyllä komiata, harmi vaan ettei yksikään kuva tainnut onnistua... Pimeys = pitkä valotusaika + liikkuva kohde tai liikkuva alusta -> surkea lopputulos. Eli tältä reissulta ollaan vain muistikuvien varassa. Sunnuntaina suunnattiin heti kärkeen Anne Frankin talolle. Pitkästä jonottamisesta huolimatta keikka oli aivan mahtava. Jos siis menet Amsterdamiin, niin käy ihmeessä kattomassa (vink vink). Maanantai olikin taas logistinen haaste, kun hotsku tosiaan oli aivan kaupungin laidalla ja matkaseurue käytti tietenkin kahta eri lentoa. Siinä välissä piti vielä käydä saattelemassa Hanna Amstelilta lähtevään bussiin. Pyörittiin sitten porukoiden kanssa kaupungilla kolmistaan loppupäivä.
Jos suunnittelet matkaa Hollantiin ja erityisesti Amsterdamiin, niin toimin tässä pikaisesti matkaoppaana ja yritän valottaa ks. kaupunkia. Jos museot kiinnostavat, niin olet menossa oikeaan paikkaan. Koko kylä on täynnä museoita lähes joka lähtöön, on erotiikka-, seksi-, kidutus-museota ja väliin on sinne väliin ripoteltu myös perheystävällisiä aiheita, kuten Van Goghia, merimuseota (vapise Kotka) ja NEMO:a (täkäläinen Heureka). Jos taas kukkakulttuuri ja taikasienet kiinnostavat, niin silloinkin olet oikeassa paikassa. Koko kylä nääs haisee pilvelle, kun coffee shop:eja on enemmänkuin partureita ja apteekkeja Karhulassa yhteensä. Eli niitä on joka kulmalla ja kulmien välissä. Ja homma on tietty täällä aivan laillista. Niin coffee shop ei siis ole mikään "tavallinen" kahvila, vaan voit tilata kahvikupin lisukkeeksi vaikkapa jointin sen tylsän kahvipullan sijasta. Kaupungista löytyy myös monia smart shopeja, joista voit ostella sieniä, kun et niitä jaksa kerätä metsästä. Noh, nämä sienet nyt sitten aiheuttavat hallusinaatioita ja muuta mukavaa pikku sekavuutta. Maksa varmasti tykkää vähintään yhtä paljon kuin alkomahoolillakin läträtessä. Ja jotta ihmisen kaikki hedonismin rippeetkin saadaan tyydytettyä, niin sivukujilta löytyy punaisia lyhtyjä ja loisteputkia, jonka alla ikkunassa vähäpukeinen tyttönen keikistelee, vinkkailee ja pyytelee sisään. En mä tiedä mitä niillä on mielissä, mutta uskoisin että kylmä tulee kun siinä ikkunan edessä pitää heruttaa lähes alasti, vaikka on kuinka kylmä ilma. Niin ja näitä tyttöjä on sitten jokaiseen makuun, on tummaa ja valkoista, aasialaista ja amazonia, isoa ja pientä, nuorta ja vanhaa... Valitse siitä sitten makusi mukaan.
Nyt kun pääsin tähän paasauksen makuun, niin on vielä pakko kertoa kuin suunnattomasti mua alkoi ottamaan päähän kun keskustan komea kirkko oli muutettu joksikin krääsä-kaupaksi. Jossai plakaatissa asia kuitattiin tähän tyyliin: "tämä rakennus ei toimi enää kirkkona". Ei tää kuulkaa näin pelaa, vaikken mä nyt itseäni mitenkään uskiksena pidäkään, mutta silti musta toi on perseestä. Se oli oikeasti suuri ja komea goottilainen kirkko holveineen ja ikkunamaalauksineen ja kaikenlisäksi hirmu hyvässä kunnossa. Mut nää on rahdannu sen täytee jotain torso-veistoksia ja turisti-krääsää. Ja sisäänpääsy oli 10€. Arvatkaa vaan mentiinkö sinne? Vieläkin ottaa aivoon, kun muistelee sitä paikkaa. Kun kirkko on kerran vihitty käyttöön, niin eikö sen pitäisi sellaisena pysyä? Joku asiaa tunteva voisi tästä mua vähän valistaa...
-tommi-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
