Kovaa ku elämä

Hommat jatkavat kusemistaan... eikä syy ole nyt miltään kantilta katsottuna minun/meidän. Opintosuunnitelma on menossa uusiksi kovaa vauhtia, sillä juuri mikään niistä kursseista mitä on ollut tarkoitus täällä käydä läpi, ei nyt onnistu. Ainoastaan introduction to economics on sellainen setti, mikä oli alunperinkin ohjelmassa. Aikataulut muuttuva, eikä niistä infota meille mitään. Tulee päällekkäisyyksiä ja salinvaihtoja joista ei kukaan tiedä mitään. Eikä salin muutoksesta ole mitään infoa laitoksen käytävillä olevilla monitoreillakaan. Hieman oikeasti ottaa päähän tälläinen. Kun ei nyt kumminkaan ollut tarkoitus tulla tänne ihan pelkästään turistimatkalle. Noh jos vaikka toisessa periodissa saisi tehtyä niitäkin kursseja, mitkä oli alunperin tarkoituksena.

Toinen käyrää nostattava asia on minun fillari. Superstyle on kiukutellut siitä asti, kun se on minulla ollut. Nyt siitä hajosi ketjusuoja, jota olen saanut viritellä kasaan rautalangalla ja erinäisellä määrällä kumilenkkejä. Lisäksi vanteet vatkaavat kuin lanteet lattareissa. Oli hyvä ostos se pyörä =/ . Toisaalta siitä on nyt jo hajonnut melkein kaikki mitä kuvitella saattaa, että jospa jatkossa jo onni olisi suosiollisempi.

Sovittiin tälle päivälle, että mennään kuuden maissa kokkailemaan erään hollantilasen kaverin luokse. Sinne pitäisi tulla pari saksalaista, lisää hollantilaisia ja minä ja Juha. Saas sitten nähä, että mitä Sander on keksinyt meidän päänmenoksi.

Pikkuhiljaa alkaa tuntumaan, että kyllä tänne varmaan vielä kotiutuu. Kaikenlaisten pikku vastoinkäymisten karaisemana elämä jaksaa välillä kuitenkin jopa hymyillä.

Eräs stressinaihe on edelleen liikenneyhteydet täältä Nancyyn. Etäisyys linnuntietä ei sinänsä ole pitkä, mutta liikennevälineillä sitäkin haastavampi. Saksan kautta löytyy yöjunayhteys, mutta matka-aika on a.12 tuntia ja vaihtoja 5. Eli ei kovin houkutteleva vaihtis, koska yö pitäisi kumminkin valvoa junanvaihtoja kytätessä. Toinen reitti Enschede-Amsterdam-Pariisi-Nancy taas kiertää tolkuttoman paljon. Eikä sekään ole mikään yksinkertainen. Täältä Alankomaiden perimmäiseltä periferialta pääsee kuitenkin suoraan junailemaan Amsterdamin lentokentälle, ja junia kulkee pari kappaletta tunnissa. Niin tosiaan tämä on Alankomaiden perimmäistä periferiaa kun, hollanderitkin hieman naureskelevat paikallisten puhetavalla, joka on aika...hmmm... savolainen. Elikkäs Twenten seudulla nää venyttää ja vientää kohtuullisen sekavasti. Ja cola muuttuu cooula:ksi. Tämä siis vain hollanniksi, ite en ole mitää kummallista huomannut. Maaseudun tuoksu ;) sen sijaan on paikoittain hyvinkin voimakas. No mut jos vaikka palattaisiin asiaan, eli Vueling:n lento Damista Patonkimaahan ja takaisin kustantaa 88€, mutta paluulento Pariisista lähtee klo: 6.50. Ja ranskalaiset veturinkuljettajat ottavat siinä vaiheessa vielä lepiä, tai korkeintaan syövät aamupatonkejaan. Eli Nancy-Pariisi väli pitäisi tehdä jo edellisenä päivänä ja nuokkua Charles De Gaulle:lla yö. Ei sekään nyt niin houkutteleva vaihtoehto ole. Oman jännitysmomenttinsa lisäävät myös ranskalaisten suosimat lakot. Kuulemma niistä ei yleensä juurikaan varoitella etukäteen, vaan esim junat voivat aloittaa lakon heti huomenna. Milläs hitolla mä sitten liikun tuota Pariisi-Nancy väliä? Jos ne vaikka lainais mulle resiinan... Siinä sitä oliskin taas näky, kun Tommi painaa resiinalla menemään pitkin ranskalaista maalaismaisemaa ja välillä pysähtyy mussuttamaan eväs-rypäleitä johonkin viinitilan kupeeseen. Nojoo... eikhän se siitä sitten.

-tommi-